Kävin tiistaina vaihtamassa euroja lateiksi. Oon huomenna lähdössä kaverin kanssa (kissanäyttely)reissuun Latviaan. Tänään sitten fiksuna tyttönä, kun aloin miettiä tavaroiden pakkaamista, tulin ajatelleeksi omaa passia. Kissan passin kävin laitattamassa kuukausi sitten kuntoon ja ajattelin, että kaikki muu onkin reerassa. Päätin kuitenkin tarkastaa omankin passin.
Ja umpeenhan se oli perhana mennyt, huhtikuussa! Voi vaan arvata millasen paniikin sain. Soitin nopeasti kaverille, että tilanne on nyt tämä näin ja iik apua voi ei. Muistelin, että mulla on jonkinlainen kuvallinen henkilökortti olemassa, joka sitten taas pitäisi kelvata matkustusasiakirjaksi. Kaveri kysyi, onko se viiden vuoden sisällä otettu ja siitä taitaa olla lähemmä seitsämän vuotta. Eli pitä kiiruusti päästä poliisiasemalle selvittämään, onko mun mahdollista edes saada jotain todistusta, että pääsen reissuun mukaan.
Soitin Nikolle töihin ja arvatenkin se oli ihan törkeän kiukkunen, kun oon tällänen lahopää. Nikoa lähinnä siis harmitti se, että kun muutenkaan ole kovin pajoa ylimääräistä rahaa, että menee sitten monta sataa hukkaan, kun laivat, hotellit ja mutu maksut pitää kutienkin maksaa, kun ei ehdi enää peruakkaan ja kun se oli suunnitellut itselleen leffaviikonlopun, voidakseen vihdoin katsoa pois sellasia elokuvia joita mä en syystä tai toisesta tahdo katsoa. No siis lähdin nopeasti porukoille, koska en viitsinyt ottaa Danielia mukaan sinne poliisilaitokselle, kun en kerta osannut arvioidakkaan siellä kuluvaa aikaa.
Äiti ei vastannut puhelimeen, eikä se ollut kotona, kun päästiin puolen tunnin päästä sinne. Soitin ukkolle mökille, että tietääkö se missä äiti on kun sillä on ollut koko päivän puhelin kiinni ja ei sekään tiennyt. Lopulta jostain kautta saatiin selville, että se oli kampaajalla. Mä en ehtinyt jäädä sinne odottelemaan sen enempää, kun annoin pojalle vaan ruoan ja soitin Nikolle, joka lähti duunista kesken kaiken.
Passikuvat kävin hakemassa nopeeta Myllystä. Näytän ihan vankikarkurilta, mutta ei voi mitään. Ja sitten menin asioimaan Raision poliisilaitokselle, koska siellä luultavammin olisi lyhyemmät jonot, mitä Turun yksikössä. Häiritsin ensin asiani kanssa info-tätiä ja kyselin, että saanko jonkun pikapassin tai henkilökortin mielellään nyt. Lopulta päädyttiin siihen lopputulokseen, että Express passi on varmaan hyvä, kun mulla oli vielä mahdollisuus aamulla käydä se Pasilasta hakemassa. Kunnes se täti hoksasi, että hakemus siihen olisi pitänyt jättää ennen yhtätoista, että ehtii seuraavaksi päiväksi, muuten saa hakea vasta kolmen jälkeen, jolloin meidän pitäisi olla jo ajamassa Viron läpi Latvian rajaa kohti.
Eli ainoaksi vaihtoehdoksi jäi matkan ajan kestävä passi.
Koska mun vanha passi oli mennyt umpeen ja mulla ei ollut muuta henkilöllisyystodistusta, kuin ajokortti, jouduin sitten todistamaan henkilöllisyyteni ja vastaamaan miljooniin eri kysymyksiin siitä, missä asun nyt, missä oon syntynyt, missä oon ennen asunut, kenen kanssa asun nyt, mitkä heidän syntymäajat on, ketkä on mun vanhemmat, missä ne asuu ja koska ne on syntynyt. Ihme ja kumma, ettei se kosahtanut, kun muistin Nikonkin syntymäpäivämäärän väärin.
Mutta läpi meni ja kolmelta pääsin poistumaan kourassani vaaleanpunainen, kymmenen päivää voimassa oleva passi.
Tarinan opetus on: muista tarkastaa passin voimassaoloaika aiemmin, kuin päivää ennen reissua, niin säästyy turhilta paniikeilta ja häsläämiseltä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti