Eilen Daniel täytti 1 vuotta! Ja eilen juhlistettiin sankarin päivää. Olin laittanut juhlaviestit viikko sitten ja kyllä siinä pieni kyynel tuli silmäkulmaan, kun luin kutsurunon Nikolle. Kutsut lähetettiin ihan tekstarilla vaikak alunperin olinkin suunnitellut ihan perinteisten juhlakutsujen lähettämistä postitse. Juhliin kutsuttiin tietysti isovanhemmat ja kummit, Nikon sisko perheineen ja kuten mun suvussa on tapana, niin kaikki mun tädit ja enot perheineen.
Melkeinpä kaikki pääsivätkin paikalle. Kamalaa stressiä otin kahvin keittämisestä ja vaikka kuinka koitin täyttää termaria ja laittaa uutta kahvia tulemaan niin jossain kohtaa sitten mun aikataulutukset kahvinkeitossa vähän petti ja loppupuolella muutama vieras joutui vähän odottamaan santsikuppia.
Tarjotavana meillä oli printeinen mansikkakakku, kinuskipäällysteinen arabiakakku, kinkkupiiakkaa, cocktailpiirakoita, muna-riisipasteijoita, kolmea erilaista makeaa keksiä ja suolakeksejä parilla eri levitteellä. Mä luulin, että tarjottavat varmaan loppuu kesken, mutta yli puolet jäi pakastettavaksi. No keksiviikkona Anette ja Juha sekä Adalina tulevat kylään, niin silloin pääsee vähän eroon herkuista ja myös Danielin sylikummisetä Valtteri on vielä tulossa jossain kohtaa, kun oli nyt Kustavissa mökkeilemässä eikä itse juhlapäivänä päässyt.
Kamalan paljon Daniel sai lahjoja. Tuli erilaisia leluja, setti dubloja, vaatteita, pussilakanasetti ja rahaa noilta mun enomiehiltä, jotka ei oikein osanneet ostaa pienelle miehelle mitään. Myös mun kummitädit ja anoppi ja appiukko muistivat mua, kun mulla oli synttärit 29.6. Sain vähän rahaa, pullon punaviiniä, arabiaa ja kukkasia. Eipä mua nyt olisi tarvinnut muistaa, kun enhän mä enää vanhene oikeasti ;). (26 tuli mittariin, neljä vuotta ja sitten uusi kymmenluku, hui!)
Pikkumies jaksoi hyvin koko päivän. Vieraita tiputteli tasaiseen tahtiin neljästä eteenpäin ja viimeiset lähti puoli kahdeksalta. Siitä Daniel söikin sitten iltapuuron ja kahdeksan jälkeen poika oli pinnasängyssään jo nukkumattimaassa. Meillekkin koko juhlapäivä oli kauhean rankka ja mentiin itsekkin kahtakymmentä yli yhdeksän sänkyyn. Rankkoja nämä juhlapäivät.
Mutta voi ei! Mun pieni vauvani ei ole oikeasti mikään vauva enää vaan yksivuotias, menevä ja iloinen pieni mies. Mihin tämä vuosi on oikeen hurahtanut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti