Hiekkaleluja ja kävelytukia.

Niko kävi viikolla hakemassa Danielille hiekkalelusetin juhannusta varten. Meillähän ei omaa hiekkalaatikkoa ole, kun kuulemma sellaista ei tarvita vielä tänä vuonna, vaikka ite oonkin toista mieltä. tuolla meidän jussimökilläkään ei taida hiekkalaatikkoa olla, mutta siellä on hiekkarana ja jos vaan on kivat kelit voi siinä järvenrannalla muutamat hiekkakakut tehdä. Hyviä säitä silmällä pitäen ostettiin myös aurinkovarjo, Ikeasta joku sellainen kahdenkympin iso varjo, jonka alla voi huoletta olla vaarallisia UV-säteilyjä suojassa. Ja sitten eilen tuli kanssa ne UV-uikkarit, mitkä tilattiin. Että ollaan tässä nyt ainakin auringon säteisiin varauduttu.

Eilen meidän ostoskärryyn eksyi myös toinen hiekkaleluseti. Siinä oli vähän isompi ämpäri, erimalliset lapio ja harava, yksi hiekkamuotti ja siivilä. Niin ja kastelukannu. Tossa aiemmassa oli perinteiset lapio ja harava, neljä hiekkakakku muottia, linnantornin mallinen muotti joka toimii myös miniämpärinä ja muurimuotti. Ja sitten vielä tuo kuvassa näkyvä vene. 

Ollaan sitten sisällä leikitty hiekkaleluilla, kun ulkona ei ole kuin nurmikkoa ja sepeliä ja niistä on vähän hankala kakkuja tehdä. Hyvin lelut kuitenkin sisätiloissakin tuntuu viihdyttävän.

Kävelyharjoitukset meillä on ihan arkipäivää. Kävelytueksi kelpaa ihan mikä vain, kuten esimerkiksi oma syöttötuoli, jonka kanssa tänään lähdettiin keittiöstä olohuoneen puolelle. On siinä meikäläisellä kyllä sydän ihan syrjällään välillä ja koko ajan pelkään, että toinen kaatuu suoraan nenälleen. Tai hampailleen.

Sillon kun olin pieni ja asuin vielä siis kotona, niin meidän naapurinnaapurissa asui sellainen tyttö, joka oli joskus kaatunut naamalleen ja etuhampaat olivat mustuneet ihan mustiksi. Arvatenkin sitä tyttöä vähän kiusattiin. Onneksi maitohampaat kuitenkin vielä vaihtuvat, mutta olisi se silti nyt kauheaa, jos jonkun varomattomuuden takia hampaat joko mustuisi tai tippuisi pois.

Ja hei, vihdoinkin Daniel on oppinut tulemaan alas! Meni siinä tovi, mutta nyt poika laskeutuu hienosti takaisin alas, noustuaan ensin ylös. Hitaasti ja varovaisesti. Eikä pehvalleen kaatumisia olekkaan hetkeen enää sattunut. On tuo lapsen oppiminen ihmeellistä.