Treffattiin koko poppoo tänään Leevin luona, kun juhlittiin Leevin nimipäiviä. Tea ja Emmi oli käyneet aamulla hakemassa meiltä kaikilta yhteisesti ostetun Plaston kuorma-auton ja nimpparisankari näytti pitävän lahjastaan kyllä. Mä hetken jo luulin, että meiltä jää taas väliin koko tapaaminen, kun toisille päikkäreille ei Dani suostunut nukahtamaan millään. Paikanpäälle sai saapua neljän jälkeen ja puoli neljältä nostin pojan ylös pinniksestä, annoin ruokaa, vaihdoin vaipan ja pakkasin mukaan tarpeelliset tavarat ja lähdettiin kylään silläkin uhalla, että kiukku tulee.
Alkuun ei meinattu päästä eteisestä liikkeelle ollenkaan ja könötettiin kaksikymmentä minuuttia varmaan paikallaan, ennen kuin poika uskaltautui laskeutua maahan. Koko kaksi ja puolituntisen kyläilyn aikana rohkeutta kerääntyi sen verran, että lopussa mentiin ja rällättiin muiden mukana. Kun muut käveli, niin Dani konttasi perässä, leikki kiltisti kavereiden kanssa, antoi äidin juoda kahvia (ja syödä kakkua) rauhassa ja välillä tuli hakeman kahvipöydän lastentarjottimelta rusinan tai palan vesimelonia. Ja sukatkin katosi jonnekkin (ne löytyi kuitenkin lopuksi, toinen toisesta huoneesta, ja toinen Helmin kädestä).
Loppuun koitettiin ottaa vielä kuva koko poppoosta, mutta yhdeksästä hiukan päälle vuoden ikäisestä taaperosta on melko vaikea saada yhtä onnistunutta kuvaa, kun sen koittaa ottaa leikkitreffien loppupäässä niin, että suurimmalla osalla on jo vähän väsy. Mutta kyllä sieltä ainakin yksi ihan onnistui.
Oli huisin kivat nimpparit ja oli älyttömän mukava nähdä ihan kaikki pitkästä aikaa. Kyläpaikassa oli menoa ja meininkiä, mutta niin se kuuluukin tämän ikäisten lasten kanssa ollakkin :). Ja ihme kyllä ei kiukkua tullut koko iltana, vaikka tokat päikkärit jäikin väliin. Daniel tuskin edes tarvitsee kaksia päiväunia. Ehkä aamulla nukuttaisiin ihan pikkasen pidempäänkin, jos päivällä torkuttaisiin vaan kerran.. Illalla kotona poika nukahti sohvalla syliin, ennen kuin päästiin sänkyyn asti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti