Puistossa.

Taaperokaverit vissiin treffaili aamulla puistossa silleen extempore tunnin varoitusajalla. Mekin oltaisiin muuten menty puistoilemaan kavereiden kanssa, mutta aika osui ikävästi Danielin päiväunien kanssa samaan. Harmittelin sitä sitten meidän FB-ryhmän kautta, että tänään olisikin varmaan ollut tämän viikon ainoa päivä, kun olisi sopinut, kun iltapäivällä mentiin ottamaan MPR-rokotus. Rokotteesta kuitenkin tulee oireilua ilmeisesti aikaisintaan viiden päivän päästä, niin sovittiin alustavat treffit sitten torstaille, huomiseksi kun on luvattu runsasta sadetta.

Rokotus meni ihan hyvin. Tai siis tosi hyvin. Häiritsin poikaa omalla puhelimella ja kun R-L pisti piikin reiteen tuli vaan pieni 'INGH!', mutta siihen se jäi, kun puhelin oli paljon mielenkiintoisempi ja vei huomion itse tapahtumasta pois. Kotiin kun tultiin, meni poika samantien toisille päikkäreille ja Nikon kotiuduttua kävin Turun keskustasta hakemassa Danielin yksivuotiskuvat. Sain isovanhempien kappaleet jaettua jo, kun kävin Nikon porukoille kotimatkalla heittämässä yhden kuvan ja mun isä olikin meillä kahvilla, kun pääsin kotiin niin sain lykättyä sille sitten niiden kappaleen. Kummien kuvat vielä pitää käydä jakamssa ja oma suurennus kehystää ja laittaa seinälle. Tai sitten tasolle. Mallasin kuvaa meinaan seinään vähän ja aika orvolta se siinä yksinään vielä näytti. No katsotaan.

Kuuden aikaan päätettiin sitten yhtäkkiä mennä puistoon, koska huomenna jos sataa vettä niin ei sitten päästä ulkoilemaan. Niko päätti, että voi siinä sitten heittää pienet intervalli-juoksut samalla.  Ensin me tehtiin vähän kakkuja hiekkalaatikolla. Sitten mentiin tutkimaan puista leikkimökkiä, joka olikin muuten hurjan jännä. Ja jännää oli sekin, että kun puistoon tuli kaksi tyttöä ja molemmat kiipeilivät mökin ikkunasta sisään. Daniel yritti kanssa perästä, mutta ei se jalka ihan samalla tavalla noussut. Nuorempi tytöistä sitten sanoikin: "Sä oot vielä niin pieni, ettet oo yhtä taitava kun mä. Mä oon jo neljä!". Ja isosisko oli sitten kuusi.

Leikkimökistä mentiin keinumaan, mutta koko aika piti tuijotella olan ylitse, kun isi juoksi ees taas siitä ohitse niitä intervalli-juttujaan. Mutta kivaa oli. On se kiva, että lähellä on mukava puisto. Tai meillä on tässä aika liki aika montakin puistoa. Sellainen ikävä juttu tosin tuossa meidän lähipuistossa, että nuoriso vissiin tykkää hengailla siellä. Ei siis mitään nuorisoa vastaan ole (mitä ne nyt suurina ryppäinä on välillä vähän pelottavia), mutta ei ehkä kovin kivaa, kun lasten leikkipaikalla on ryppäinä tupakantumppeja ja muita roskia.

Siinä meidän puistoillessa siihen tulikin kolme jotain nuorta, mutta jäivät puiston ulkopuolelle tupakoimaan.