Pihatöitä.

Meidän oli tarkoitus saada viikonlopun aikana aikaan vaikka ja mitä! Daniel meni mummulaan perjantaina ja haettiin poika sunnuntaina puolen päivän aikaan pois. Säät ei kyllä yhtään suosineet meidän pihatalkoilua... Lauantaina aamusta piti heti mennä hakemaan anoppilasta peräkärryllinen puita. Tai siis lastaamaan peräkärry täyteen, kun meidän kummankaan autoissa ei ole vetokoukkua eli jää puiden kuljettaminen myöhempään.

Päästiin puidenlastaushommiin vähän aiottua myöhemmin, kun satoi koko ajan sen verran, että puut olisi lastaamisen aikana kastuneet ihan liikaa. Puolilta päivin kuitenkin tuli sen verran taukoa sateeseen, että päästiin täyttämään peräkärry. Nyt on sitten talveksi koivu-, mänty- ja kuusiklapia poltettavaksi. Tai siis vielä klapit on anoppilan pihassa, kunhan ne nyt ensin tänne asti pääsisivät.

Lauantaina meidän piti tehdä klapihommien lisäksi myös valmiiksi polku terassilta leikkimökille. Vaikka vettä vähän tulikin, niin urhoollisesti aseteltiin kiviä paikalleen, mutta niiden maahan upottaminen piti jättää sunnuntaille tai muuhun kertaan. Osa kivistä oli muuten sen verran isoja, että laikkakoneella vähän pienittiin niitä, että saatiin palasista sopivan kokoisia. Sitten vettä taas alko tulemaan vähän liikaa ja piti vetäytyä sisälle tekemään tortilloja ja katsomaan yleisurheilua. Kuusiaidan leikkaaminen ainakin jäi toiseen kertaan.

Torstaina täällä alkoi Ruskopäivät ja lauantai-illalla oli vartin yli kymmenen ilotulitus koulun kentällä. Kympiltä keskeytettiin leffa sen verran, että kaivettiin pyörät esille ja fillaroitiin katsomaan vartin mittaista ilotulitusshowta, joka oli muuten yllättävän näyttävä. En saanut kamalan hyviä kuvia puhelimella.

Puolelta me sitten lähdettiin takaisin pyöräilemään kotiin päin. Oli sen verran hämärää, että olisi ollut hyvä olla jonkinlainen lamppu pyörässä, kun oikeen mitään ei nähnyt. Ei ollut katuvalotkaan päällä. Mulla pitäisi olla joku pyörän lamppu jossain, mutta ei me sellasta tajuttu kaivata, ennen kuin oltiin jo polkemassa. Päästiin kuitenkin turvallisesti kotiin asti ja jatkettiin leffaa.

Sunnuntaina oli sitten hiukan parempi ilma ja päästiin upottamaan niitä kiviä nurmikkoon. Tosin ei saatu upotettua, kuin vaan osa. Ne kivet, mitkä oli olleet aseteltuna tohon paikalleen jo pari viikkoa. Lauantaina laitetut kivet ei olleet painaneet ruohoa sen verran tarpeeksi, että olisi ollut helppoa kaivaa paikat niille, joten sekin homma jäi nyt typerästi odottamaan.. Mutta ihan hieno siitä tulee sitten kun se saadaan vaan valmiiksi, eli toivon mukaan vielä ennen lumia. Ja tuo leikkimökin nurkalla oleva pystyyn kuollut tuijakin pitäisi ehtiä poistamaan.

 

Daniel nukkui, kun mentiin porukoille. Oli olult vähän känkkäränkkä, mikä johtui varmaan siitä MPR-rokotteesta, kun reaktiot siitä kerta tulee aikaisintaan sen viiden päivän jälkeen. Syötiin, kun äiti oli tehnyt ruokaa, Daniel heräsi, juotiin kahvit, Daniel söi välipalan ja sitten lähdettiin takaisin kotiin. Nukkumaan jantteri meni jo seiskalta ja nukkui aina aamuseiskaan saakka! Vaikka ite vitkuttelin nousemisen kanssa puoli tuntia, kun poika oli pitkät pätkät hiljaa huoneessaan, mitä välillä matki kissojen mau'unaa, kun yksi kissoista ulvoi aamupapanoiden perään. Puoli kasilta oli pakko sitten itse nousta, ei koska Daniel olisi jotenkin kimpaantunut punkkaansa, vaan koska piti päästä vessaan. Ja kun kurkkasin pojan huoneeseen, niin siellä poika makoili tyytyväisenä sängyssään ja halaili peittoa.

Mutta ei nyt ollut niin kovin tuottoisa viikonloppu, mitä oltiin toivottu.

Tänään mennään taaperokaverin nimppareille. Onkin muuten kivaa, kun ilmeisesti kaikki yhdeksän pääsee kerrankin mukaan. On muutama äiti ja taapero, joita ei olla nähty moneen aikaan. :) Nyt äkkiä tekemään jotain järkevää, ennenkuin pieni herää unilta. Ihmeellisen tuottelias maanantai ollut tähän asti kyllä, oon jo pessy pyykkiä ja tyhjännyt ja täyttänyt tiskarin ja nyt pitää päästä lisää tuhtaamaan.