Jo 140 neliötä ja vielä 70 lisää?

Meillä on aika tilavahko koti kolmelle (kohta neljälle) henkilölle, vaikka meillä on neljä kissaakin. Alunperin tässä talossa on ollut käytössä vain alakerta, silloin noin 20 vuotta sitten kun Nikon äiti ja isäpuoli ovat tämän rakentaneet. Alakerrassa oli neljä makuuhuonetta, keittiö, olohuone, takkahuone, vessa, kylpyhuone+sauna ja kodinhoitohuone. Jossain vaiheessa seinä olohuoneen ja yhden makuuhuoneen välillä purettiin, että tänne saatiin isompi ruokailutila ja ilmeisesti kattoon laitettiin ullakkorappuset ja yläkerta otettiin käyttöön. Yläkertahan on alunperin ollut vaan jonkinlainen vintti, mutta myöhemmin sinne ilmeisesti rakennettiin kaksi huonetta ja keskellä on jonkinlainen oleskelutila.

Meidän ei ollut tarkoitus ottaa yläkertaa käyttöön pitkään aikaan, kun oikeasti ei ole tarvetta. Pärjättäisiin näillä huoneilla ja neliöillä oikein mainiosti, vielä kun rakennettiin purettu huone takaisin paikoilleen ja tehtiin tästä työhuone. Nyt kuitenkin on niin, että Niko on alkanut haaveilemaan leffateatterihuoneesta tuolla ylhäällä, joka meillä toimii kaiken turhan tavaran säilytyspaikkana. Ja mähän innostuin ideasta myös. Siinä on vaikka miten monta hyvää puolta, nimittäin silloin olohuoneesta lähtisi kangas, tykki ja kaiuttimet, jotka on aika iso kokonaisuus meidän olohuoneen ilmettä ja vaikuttaneet tosi paljon siihen, miten se on pitänyt sisustaa. Jos Niko siis rakentaisi yläkertaan kotiteatterin, saisin sitten laitettua tota olkkaria jotenkin eritavalla, tai saisi ainakin televisioseinän paremmin käyttöön; nyt kun siihen ei kankaan takia ole voinut oikeen mitään laittaa.

Nikon isäpuoli kävikin maanantaina vähän laskeskelemassa, miten täällä menee noi kattopuut. Mä kun siis en todellakaan aio kulkea noita ullakkorappuja enää yhtään kertaa. Kahdesti olen kulkenut (kerran ennen kuin ostettiin tämä ja toisen kerran tossa keväällä kun siivottiin yläkerta) ja ne on kyllä sellaset kuolemanportaat, että ei kiitos. Ja että yläkerran käyttämisestä tulisi muutenkin vähän järkevämpää, olisi ihan pakko saada jotkut kunnolliset portaat.

Tällä hetkellä ei ole kovin montaa vaihtoehtoa, mihin portaat voisi ylipäätään sijoittaa. Ainoaksi järkeväksi vaihtoehdoksi jäi portaiden rakentaminen tähän työhuoneeseen. Kattopuutkin menevät juuri passelisti. Jaska lupasi soitella jollekkin tyypille Raumaan, ketä tekee hyviä rappuja hyvään hintaan, että se tulisi katsomaan ja laskemaan vielä ammattilaisena, meneekö ne ollenkaan niin, kuin ollaan ne päässämme kuviteltu. Sen jälkeen voitaisiin heti sitten alkaa vaan remontoimaan.

Sitten kun yläkerta saataisiin käyttöön, saisi kissat nukkua sitten yläkerran oleskelutilassa. Tällä hetkellä kissat nukkuvat yöt huoneessa, jolla ei ole oikein mitään funktiota. (Ja kyllä, kissat nukkuvat yönsä eri tilassa, koska muuten huushollissa ei nukkuisi ketään. En ymmärrä miten se on niille niin vaikeaa, että yöllä verhoissa ei roikuta, eikä sängyn alla vedetä rallia. 'Omassa' huoneessaan kuitenkin nukkuvat sen aikaa mitä mekin, ihan kiltisti.) Ja tuo alakerran turha huone voitaisiin remontoida Danielia varten kuntoon. Nuorin kissa, Aatos, kun on mennyt ja kiipeilypuusta kynsinyt yhden seinän tapetin ihan hajalle. Ei haittaa kyllä, ei se niin kovin ihmeellinen tapetti ollut, eikä me olla ko. huonetta lattiaa ja kattoa lukuunottamtta edes rempattu sillon kun muutettiin. Mulla heti alkoikin pyöriä mielessä, mitä sinne tahtoisin. Tällä hetkellä oon värimaailmassa päätynyt mustaan, valkoiseen ja yllättäen keltaiseen. 

Yläkerralle tuskin muuten tehtäisiin tässä vaiheessa vielä mitään, kun tarkoitus ei ole siellä sen enempää oleskella, kuin elokuvia katsoa. Lämmityskustannukset tietysti vähän nousisi ja siivottavaa pinta-alaa tulisi enemmän.. Mutta olisihan se nyt ihan kiva..

Ja niin! Nyt kun Niko tosiaan päätti, että aikoo siirtää elokuvajutut ylös, oltaisiin ihan hyvin voitu odottaa olkkarin lampun oston kanssa. Ostettiin nimittäin se Belina-lamppu, mutta nythän kohta ei olisi ollut mitään estettä millekkään roikkuvallekkaan. Ääh! Miehet!

(Mun ihan piti ottaa joku valokuva noista ullakkoportaista, mutten nyt jaksa avata niitä. Ne muutenkin natisee ja vinkuu niin paljon, että poika varmaan säpsähtäisi päikkäreiltäänkin hereille, että jonain toisena kertana sitten.)