Käytiin tänään Medisonarissa rakenneultrassa. Se oli kuudelta ja lähdettiin mukamas hyvissä ajoin kakskytä yli viisi kotoa ajamaan Turkuun päin, kun oltiin ensin mun äidin kanssa kahviteltu ja olin näyttänyt miten meidän mikro toimii, että se saa tehtyä Danielille iltapuuron, kun meillä kuitenkin menisi ainakin seiskaan asti ennen kuin oltaisiin kotona. Alunperin oltiin ajateltu, että saadaan auto varmaan ihan hyvin siihen kauppahallin pihalle parkkiin, niinkuin aina, mutta yllättäen se oli ihan täynnä. Viime tipassa, kun oltiin ensin kierretty vaikka miten monta korttelia, löytyi paikka eikä oltu, kuin pari minuuttia vaan myöhässä. Mutta ei se haitannut, kun meitä ennen oleva pariskunta oli vielä siellä huoneessa sillon kun päästiin oven toiselle puolelle odottamaan.
Tämä ultraaja oli sama, kuin mitä Danielista oli toisella kerralla. Jopa Niko muisti, mistä olin vähän yllättynyt, kun Niko nyt ei normaalisti muista yhtään mitään ikinä. Todella mukava nainen kuitenkin, kyseli kuulumisia ja vointeja ja kehotti sitten käymään makuulle ja alettiin tutkimaan vauvaa.
Rakenteet: Päänsisäiset rakenteet symmetriset, normaalikokoiset (aivo. ja sivukammiot), keskiviiva suora, pikkuaivojen mitta vastaa raskauden kestoa. Vatsanpeitteet ehjät, samoin selkäranka. Palleakaaret normaalit. Mahalaukku, munuaiset, virtsarakko normaalit. Raajat normaalit. Kasvojen alueella ei näy poikkeavaa. Kolme napasuonta.
Sydän: 4-lokeroinen, suke säännöllinen fr. 158/min, suuret suonet norm risteävät.
Istukka: takaseinässä norm.
Lapsiveden määrä: normaali.
Kauheasti vauva potki sitä ultrausvempelettä vastaan, ei tainnut tykätä, että täti tökki sen kanssa. Hauska kuvaa nähtiin myös, kun ultraaja vaihtoi kuvakulmaa jotenkin niin, että pää näkyi alhaalta ylöspäin. Vauva haukotteli oikein makeasti. Mahassa viihtyi koko ultrauksen ajan pienessä kippurassa ja välillä löi kädellä tai jalalla ylöspäin. Ja sitten asento oli vielä tuon ylimmäisen mukaisesti melko hassu, ihan linkussa varpaat otsaa vasten. Aika elastinen kaveri, eipä itse pystyisi perässä tekemään :)
Ja siitä onko vauva Terho vai Taimi.. No saadaan odottaa synnärille asti. Oli polvet niin tiukasti kiinni ja napanuora meni jalkojen välistä, ettei ultraaja uskaltanut sanoa meille yhtään mitään. Oikeastaan on kyllä ihan kiva odottaa ihan h-hetkeen asti ja jännittää kumpi meidän pikku kakkonen on. Harmi vaan, etten nyt pystykkään ostamaan etukäteen kamalia kasoja vauvanvaatteita (mistä Niko tosin on varmaan ihan tyytyväinen).
Ihanaa, että kaikki on hyvin. Maha oli jännityksestä ihan kippurassa, kummasti vaan se yksi epämieluisa kokemus vaan kummittelee takaraivossa vieläkin. Nyt voin hyvillä mielin kuitenkin keskittyä nauttimaan loppuodotuksesta.
Ja juu. Kuvat otin nyt nopeasti kännykällä, kun en viitsinyt alkaa skanneria hurisuttamaan. Poika kun nukkuu seinän takana. Eiköhän noista nyt tarpeeksi selvästi näe. Ihanaa tiistai-illan jatkoa!
8 kommenttia:
Voi ihanaa! Kauheen tarkkaa tietoa pikkusesta ainakin saa, nyt alkaa ite jännittämään onko kaikki hyvin.. huh.
Voi höpsö-Henna :) noitahan ne rakenneultrassa etsii ja tarkistaa, että kaikki on kehittynyt niin kuin pitää siihen asti :)
Kyllä se vaan huojentaa oloa, kun tuolta lähtee ja kaikki on ollu hyvin. :) teillä on kuun loppupuolella?
Ää, mä nyt oon niin ulapalla kaikesta. ;< Kaikki on niin uutta ja ihmeellistä. No varmasti huojentaa. Nyt ei jaksa enää odottaa! 31.10 se on ja onneks heti 9 aamulla, ettei mee koko päivää jännittämiseen. Huui.
Danielia odottaessa kaikki aika tuntui niin hirveen pitkältä, eikä mikään kulunut nopeasti joten voin samaistua tohon malttamattomuuteen täysin :) Tämän toisen kanssa aika kuluu paljon nopeammin, kun ei ehdi samalla tavalla odottamaan, kun pojan kanssa menee aika niin nopsaan touhutessa :)
Ei ne sitten sulle oo neuvolassa kertonu, mitä ne noilla ultraäänillä kattoo? Meneks te muuten sinne kaupungin ultraan, vai saitko ajan jonnekkin muualle tai jollekkin muulle lääkärille?
Nii, jollainlailla aika on menny kyllä ihan sairaan nopeesti ja sen aiheuttaa työt ja teiniangstikoira.
Siis ei ne oo kertonu meille oikeen mitään. Tyyliin kymmenessä sekunnussa kaikki ohi etkä oo ite tajunnu mitään. Tos on kuva, kiitos moi. Mennää iha kaupungin ultraääniyksikköön tonne luolavuorentielle. Sen tekee kyllä joku kätilö, että toivon sen sujuvan mukavammin kun noi kaks viimestä. Ei tässä auta muu ko odotella! :-)
No toivottavasti sujuu mukavammin :)
Apua kun aika menee niin äkkiä :O Kohta sinulla on kaksi pientä rakkautta ♥
Sanoppa muuta! Toisaaltaan se on huisin kivaa, että aika kuluu sutjakkaan, mutta välillä tulee pieni paniikki, kun olisi niin paljon vielä valmisteltavaa ja tehtävää ennen.
Ii! ♥
Lähetä kommentti