Perjantailta.

Nikon siskonpoika oli meillä hoidossa viime perjantaina. Vähän jännitin etukäteen, että miten mahtaa mennä kahden noin vuosikkaan kanssa, varsinkin kun en kamalasti tiennyt kuinka tottelevainen tuo meidän kummipoika oikein on. Nikon äiti toi Jasperin puoliltapäivin, kun meillä oli aamupäivästä Danielin korvakontrolli (jossa kaikki oli okei eikä uutta kontrollia tarvita). Daniel ole mennyt päikkäreille siinä yhdentoista maissa ja Jasper oli nukahtanut vaunuihin hiukan ennen, kun pääsivät pihaan. Eka tunti olikin helppo, kun molemmat vaan nukkuivat.

Kun Jasper heräsi, kävin ottamassa pojan sisälle. Pieni vierastus tuli ulkovaatteiden riisumisen jälkeen ja siitä tuli iso itku. iso itku herätti Danielin, jolle tuli kanssa iso itku ja hetken aikaa olin ihan sormi suussa, että mitäs nyt; Jasper itki sylissä ja Daniel itki sängyssä. Laskin Jasperin sitten vaan hetkeksi lattialle, että sain nostettua Danielin pois sängystä, otin Jasperin takaisin syliin ja Danielia kädestä kiinni ja mentiin olohuoneeseen kokoamaan legopalikoista torneja. Itku hellitti sitten tosi nopeaan ja nauru tuli tilalle ja tilanne oli sillä hoidettu.

Muita tilanteita ei sitten siinä päivän aikana tullutkaan. Kaikki meni yllättävän hyvin. Annoin pääasiassa poikien leikkiä ja touhuta keskenään. Serkusket kasasivat legoja, sotkivat Danielin huoneessa kaikki lelut ympäri ämpäri, menivät peräkanaa ympäri huushollia ja tekivät pahuuksiakin yhdessä. Jasper alkoi vasta sitten kiukuttelemaan, kun Noora tuli puoli viideltä hakemaan.

Siitä me sitten samalla ovenavauksella (kahvittelujen ja syömisten jälkeen) lähdettiin käymään kaupassa. Daniel oli ihan naatti koko kauppareissun ajan ja vaan istui hissuksiin ostoskärryissä. Yllättäen ei kuitenkaan nukahtanut kotimatkalla.

Itsellä vähän tuntui päivä selässä illalla, kun sohvalla katottiin Vain Elämää. Olisi pitänyt siinä olla fiksu ja laittaa viljapussi mikroon lämpenemään, mutta en sitten laittanut. Vielä fiksumpaa olisi ollut laittaa heti aamusta selkäkivun estämiseksi hankittu tukivyö, mutta enhän mä sitä sillon aamusta tajunnut. Vauva kanssa oli herättänyt mut neljän maissa yöllä ja olin koko päivän oikeen ekstraväsynyt, kun en missän kohtaa päässyt ottamaan päivätorkkuja. Nyt jos ehtisi hetkeksi aikaa mennä pitkäkseen, vaikka villasukkiakin pitäisi ehtiä kutomaan. Kauheasti hommia, mutta energia ihan piipussa.