Viikko pakettiin.

Oon ollu vähän laiska tällä viikolla, kun en oo jaksanut kaivaa läppäriä esille voidakseni kirjottaa (Niko on pitkästä aikaa pelannut iltasin vähän Diabloa, joten se on vallannut pöytäkoneen). Joten mäjäytän sitten kerralla koko viikon jutut. 

Tiistaina oltiin sovittu Sofian kanssa, että nyt nähdään ja mennään lenkille. Sofia lupasi tulla joskus viiden jälkeen ja kysyi jos käytäisi katsomassa Gigantissa ensin leivänpaahdinta. Tuli sitten vertailtua montaa erilaista paahdinta ensin Kodin1:sessä ja lopulta Gigantissa. Oli kyl melkoisia paahtimia osa, pari maksoi jotain satasen pintaa. Sellanen leivänpaahdin varmaan tekee itse leivän ja sillä voi varmaan leivän paahtumista odotellessa surffata netissäkin? Aikamoinen hinta kyllä paahtimesta. Sofia sai pitkän pohdinnan jälkeen valkattua itselleen paahtimen ja sitten tutkittiin vähän siinä hyllyn päädyssä olevia koneita, mutta lähettiin aika nopsaan ennen kuin ehtisin rikkoa enemmän niitä (yhdestä yleiskoneesta lensi joku osa irti, kun tökkäsin sitä).

Sitten päästiin lenkkeilemään. Käveltiin reippaasti joku puolentoistatunnin lenkki. Suurinpiirtein, kun molemmat unohti laittaa trackerit päälle. Toi lenkki mikä me kuitenkin mentiin oli jotain seitsemän kilsaa, kun ollaan joskus Nikon kanssa se menty. Daniel oli jo nukkumassa, kun me tultiin takasin ja Niko odotteli sohvalla juoksuvermeet yllä ja lähti samantien kun me tultiin. Hetken vielä juteltiin, ennen kun Sohvi lähti.

Keskiviikkona oltiin sovittu Sofian kanssa, että mä meen sen kanssa käymään Orikedon barffikaupassa, kun en tienny missä se oli ja Sofialla oli muutenkin asiaa sinne itsellä. Daniel nukku vähän hassusti päikkärit jo kahdeksan jälkeen ja ajattelin että se varmaan käy toisille unille just sillon, kun alunperin oltiin sovittu menevämme. Niinpä ehdotin, että tullaankin hakemaan Sofia Naantalista ja käydään vähän aikasemmin siellä kaupassa. Oltiin Orikedolla joskus puoli yhden maissa. Se liike oli aika hämärästi siellä kaiken sen teollisuusalueen keskellä ja näytti vähän pimeältä. Käveltiin siihen ovelle vaan toteamaan, että kauppa aukeaa vasta kahdelta! Ei ollu tullut mieleen sitten tarkistaa. pienen pohdinnan jälkeen päätettiin mennä Myllyyn kahville vaikka mä olinkin ihan puskasta revityn näköinen kotikollareissani.

Myllyn parkkiksella meillä meni aikaa siihen, kun joltain vanhalta pariskunnalta oli koiranpentu päässyt karkuun takaluukusta ja se juoksi ihan vauhkota siellä autojen keskellä. Ystävällisesti vähän koitettiin ottaa sitä koiraa kiinni, mutta sehän oli niin vauhko siitä koko tilanteesta ettei päästänyt ketään lähellekkään. Onneksi kaikki mbi kuitenkin hyvin, eikä koira juossut auton alle tai moottoritielle vaan omistaja sai pennun kiinni.

Siitä meidän piti mennä Coffee Houseen, mutta muistin miten Sofiaoli kehunut Arnoldsin bageleita edellisenä päivänä leivänpaahdinostoksilla, niin mentiinkin Arnoldsiin. Jos oisin tiennyt, että ne bagelit on niin isoja ja täyttäviä olisin ehkä jättänyt kokonaan pois lounaan, minkä olin syönyt ennen, kun lähdettiin liikenteeseen. Kylkeen ostettiin vielä muffinsit, kun ne sai puolellatoista eurolla, joten oli edellisen päivän liikkumiset aika yhtä tyhjän kanssa. Koska mä en ollut ollenkaan olettanut meidän käyvän muualla, kuin siellä barffikaupassa, en ollu ottanut pojalle mukaan yhtään mitään. Ostin sitten metsämansikka tripin, josko se olisi kelvannut ja Daniel sai haukata pari palaa bagelista. Tripp ei kelvannut ollenkaan ja se lentelikin lähinnä paidalle, kun purkkia vaan puristeltiin. Kahvitteluhetken Daniel keskittyi lähinnä leikkimään piiloleikkiä mun huivin kanssa ja naureskeli huivin alta, kun ihmeteltiin minne Daniel mahtoi kadota. Jotain kakskytvaille kaks lähdettiin ajamaan uudestaan Orikedolle, päästiin kuin päästiinkin barffikauppaan ja saatiin ostettua kissoille lihaa ja sitten heitettiin Sofia takaisin Naanantaliin. Mulla oli aikamoinen työ pitää Daniel hereillä sitten kotimatkan, mutta annoin viihdykkeeksi puhelimen, jolla poika otti muutamat printscreen-kuvat ja kokeili äänenohjausta ja pysyi sitten hyvin hereillä.

Torstaina sitten oli taas menoa. Pari viikkoa sitten satuin FB:ssä näkemään, että Henni aikoi osallistua Turmion Kätilöiden keikalle ja pikaisen selvityksen jälkeen Henni oli tulossa tyttöjen kanssa Turun Klubille. Vähän ennen sitä olin kuullut radiosta pariin otteeseen TK:den uuden biisin, Pyhä Maa, ja rakastunut siihen ihan täysillä ja tahdoin ehdottomasti mukaan, jos se vaan kävisi. No ei siinä ollut ongelmaa. Keikka oli tosiaan torstaina, ovet aukes kahdeksalta ja varmaan siinä joskus yhdeksän aikaan lämppäri alkoi soittamaan. Olin vähän udellut Henniltä, että koska ne lähtisi Salosta, että osaisin ajottaa oman lähtöni sitten silleen sopivasti. Kasilta tyttöjen oli tarkoitus startata ja ysin paikkeilla olin ehtinyt laittamaan jotenkuten hiukset (ihan turha homma) ja naaman ihmismäiseen kuntoon. Kumma kyllä mä säästyin ihan kokonaan vaatekriisiltä, kun olin päivällä jo päättänyt mitä laitan ja yllättäen ne olikin hyvät eikä paniikissa tarvinnut alkaa etsimään muuta vaihtoehtoa. Sain mahankin mahtumaan hyvin vanhan paitamekon sisälle, enkä ehkä näyttänyt ihan niin raskaalta, mitä olin alunperin ajatellut.

Eipäs flikat päässeet ihan kasilta lähtemään, vaan lähtö myöhästyi lähemmäs ysiä. Lähin ite kotoota vartti sen jälkeen, kun Henni oli ilmonnut, että ne oli päässyt matkaan ja oltiinkin Klubilla samoihin aikoihin. Bongasin siitä edustalta ensin Marissan, kun Hennille ja Marille oli äkisti pissahätä iskenyt, mutta pian nekin tuli ja päästiin sisälle. ALunperin mua vähän oli jännittänyt, että millanen meno tuolla keikalla mahtaa olla, aiemmin kun en ole TK:den keikalla käynyt ja pakko myöntää, etten hirvittävästi ole aiempaa tuotantoa kuunnellutkaan. Jäätiin siihen vähän taka-alalle ja ihan kivasti meni koko keikka. Muutamaan otteeseen siellä etualalla vähän porukka alkoi hyppiä ja tönimään toisiaan, mutta aika iisi meno oli.

Keikasta noin muuten, että oli tosi hyvä, vaikkakin tuntui että aika meni ihan sairaan nopeasti ja että se kesti vaan hetken. Pyhä maa-biisiä sain oottaa ihan loppumetreille asti ja voi piru kun sekin tuntui hirvittävän lyhyeltä! Äijät oli aika hurjan näköisiä meikkeineen ja välispiikit oli yhtä sekametelisoppaa, mutta hyvin miehet biisit veti ja oli kivaa. TK:den veto loppui joskus 23:20 paikkeilla ja vähän aikaa vielä höpöttelin Hennin kanssa, ennen kuin halattiin ja sanottiin moikka. Mulla kun perjantai aamu alkaa kuitenkin samaan aikaan ja huonolla tuurilla olisi voinut alkaa vielä normaalia aiemmin, niin en viitsinyt jäädä pidemmäksi aikaa, mikä vähän harmitti :/. Mutta Henni ja Make saavat vaikka tulla käymään täällä meillä vihdoin, vaikka ennen Halloweeniä. Muutenkin superihanaa, että tähän loppuvuoteen on sovittu jo parit kerrat, että varmasti tullaan näkemään.

Kotona olin hiukan ennen kahtatoista. Söin pikaiset jugurtit ja pesin naamani, etten aamulla olisi näyttänyt ihan Speggeliltä ja säikyttänyt Danielia. Nukkumassa olinkin sitten jo puoli yhden jälkeen.

Kameraa mulla ei nyt yllättäen ollut mukana, kun en jaksa/viitsi tota järkkäriä raahata mukana ja pokkari on ihan surkea. Puhelimella koitin muutaman kuvan ottaa, mutta eipäs niistä nyt niin kovin kummosia tullut.

Viikonloppu on mennyt sitten taas aika tavalliseen tapaan. Muutamaa ihmeellistä yöherätystä lukuunottamatta. Perjantai-lauantaivälisenä yönä Daniel heräsi itkemään viiden aikaan, eikä rauhoittunut ja Niko jäi sitten valvomaan pojan kanssa ja mä jatkoin unta. Aiemmin viikolla oli hammas numero yhdeksän tullut läpi ja ikeniä kokeiltaessa tuntui muidenkin kulmahampaiden kohdalta ien tosi pullealta ja hammas sieltä alta selvästi. Viime yönä sitten poika heräsi ekan kerran puoliltaöin itkemään. Ei rauhoittunut huoneeseensa heti vaan meni hetken aikaa ennen kuin suostui menemään takaisin sänkyyn. Toisen kerran heräsi sitten viideltä, jälleen taas itkemään ihan hysteerisesti ja sama rumba. Nyt kutienkni sanoin Nikolle, että rauhoitetaan poika ja pistetään sänkyyn ja ovi kiinni. Ihan pari itkua tuli vielä, mutta ne loppui sitten kuin seinään ja nukuttiin kaikki tänään melkein yhdeksään!

Höyrykattilassa haudutin meille neljän viljan puurot, koska Niko oli vuorostaan jäänyt nukkumaan, mutta ei sitten nukkunutkaan puolta tuntia pidempään ja syötiin pitkästä aikaa koko perhe yhdessä aamupuurot. Danielin suuhun ei olla saatu katsottua tänään ollenkaan, kun poika ei suostu avaamaan suutaan ollenkaan, että saisi nähtyä tai kokeiltua. Hampaanpuhkeamisteoria mysteerisenä valvottajana on siis vielä vähän auki, mutta kai tässä päivän mittaan jossain kohtaa tulee hetki, että pääsee sinne suuhun kurkkaamaan.

Nyt mun pitäisi käydä läpi pojan vaatteet. Otin kaapista kaikki housut, paidat ja bodyt joista nyt plokkaan pois  ne jotka on vähän nafteja, pieniä tai joita ei enää ollenkaan käytetä muuten vaan. Tämmösiä on esimerkiksi kaikki bodyt, joita ei olla käytetty nyt varmaan kuukauteen. Tangolle jäi vielä roikkumaan paitoja, neuleita ja huppareita, mutta käyn ne sitten läpi kun poika on herännyt.

Kohta mulla on taas hyvä syy käydä ostamassa lisää vaatetta :).

Sellanen sekametelisoppa tällä kertaa.