Hohhoh, vähänkö on taas kestänyt, että tätäkin ehdin kirjottaan? Miten vaan, nyt löytyi pieni rakonen joten käytän sen hyödyksi. Viime keskiviikkona koitti se kauan odotettu keskiviikko, josta olin ehtinyt tärisemään jo moneen otteeseen etukäteen aina siitä lippuepisodista asti. Vietiin Daniel mummilaan hoitoon. Pienet itkut poika tirautti, kun lähdettiin, muttei meidän lähtemisen vuoksi vaan siksi, että ovi meni kiinni. Itku kesti tosi lyhyen hetken, eikä se kaksi sekuntia oven sulkemisesta enää edes kuulunut, eli reipas on pikkumies. Niko ajoi Helsinkiin ja puolivälissä matkaa anoppi laittoi naamakirjan tsättiin, että kaikki on hyvin, eikä yhtään vierasta ja syliinkin uskalsi heti tulla. Ei siis tarvinnut koko illan aikana stressata yhtään sitä, miten pikkumies pärjää isovanhempiensa kanssa, joiden kaa ei ole ollut ihan yhtä paljoa tekemisissä.
Ajosää oli ihan ok. Salon jälkeen oli jossain kohtaa satanut vettä kun asvaltti oli märkä. Lohjan ABC:llä pysähdyttiin kahville ja pullalle (sekä vessaan, koska on aina järkevää juoda monta kuppia kahvia ennen kuin pitää lähteä ajamaan pidempää matkaa, varmaan Salosta asti (vähintään) istuin jalat niin tiukassa ristissä että oli oikeen epämiellyttävää) ja matkaa lähdettiin jatkamaan hiukan kuuden jälkeen. Hiukan tuli seikkailtua Helsingissä, kuten yleensä, navigaattorista huolimatta. Päästiin kuitenkin yhtenä kappaleena perille ja saman tien marssimaan sisälle, kun ovet oli auenneet puoli seiskalta. Siinä heti uloskäynnin vieressä oli paitojen myynti-piste. Päätettiin ensin kuitenkin mennä katsomaan mistä meidän paikat löytyisi ja mennä sitten ennen Five Finger Death Punchia ostamaan mulle A7X-paitaa. Vielä ennen omien istumapaikkojen etsimistä ostettiin tiskiltä juotavaa, Niko oluen ja mä pepsin, joka muuten ei yhtään vie janoa kyllä pois.
Meillä oli aika kivat paikat, ainakin mitä vertaa pariin viime kertaiseen. Nickelbackin keikalla istuttiin yläkatsomossa aika korkealla ja sinne oli ihan jäätävää korkeanpaikankammoisena kiivetä. Taste Of Chaos:issa taas oltiin alakatsomossa, mutta luultavasti yksi katsomoalue kauempana. Nyt istuttiin alakatsomon ylärivillä, puolentoista katsomon (kuulostaako yhtään järkevälle?) päässä lavasta, mikä oli ihan kiva ettei takana istunut ketään ja oltiin aika liki sitä käytävääkin.
Device oli tosiaan perunut keikkansa ja sen tilalle oli tullut ruotsalainen Avatar. Pakko myöntää, että mulle ainakin ihan vieras bändi, mutta kuulosti kyllä tosi hyvältä. Vähän sellaista karnivaalihenkistä musiikkia ja meininkiä sen noin puolituntisen aikana, jonka Avatar siinä soitti.
Avatarin jälkeen me lähdettiin sitten paitaostoksille. Ihan vaan siksi, että ei viitsitty jättää sitä 5FDP:n ja A7X:n väliin, jos olisikin siellä kojulla törkeä ryysis. Me jotenkin onnistuttiin osumaan kuitenkin sellaiseen väliin, että ei tarvinnut kauan odotella. Sen verran aikaa kutienkin oli, että mä ehdin rauhassa pohtimaan parin paitavaihtoehdon välillä ja Nikokin päätti haluta itselleen paidan. Vielä siinä vähän arposin kokoa, ja kysyin mietä palvelevalta myyjältä että olisikohan koko M vai S parempi, kyseessä oli kuitenkin miesten paita. Se myyjä ehdotti S-kokoa jonka päädyin sitten ottamaan.
Ostamisen jälkeen aloin kuitenkin epäilemään, että mahtaakohan S-koko kutienkaan mahtua mulle. Jollain hyvin hontelolla pojalla/miehellä/miespojalla oli nimittäin paikanpäältä ostettu t-paita yllä ja oli luultavasti koko small ja sillä se näytti ihan tajuttoman pieneltä. Paitaa pääsin vasta testaamaan kotona ylle ja oli ihan sopiva. Tai no mitä se nyt vähän tällä hetkellä kinnaa rintojen ja vatsan kohdalta, mutta luultavammin asia korjaantuu tuossa keväällä. Harmi, että pääsen käyttämään paitaa vasta noin neljän kuukauden päästä. Itse tahdoin ehdottomasti tuollasen paidan, jossa näkyy kiertuepaikat. Nikon teeppari on muuten samanlainen, mutta ilman kiertuelistaa ja etupuolen kuva sekä teksti on punertavampi.
Paitaostoksilta käytiin sitten hörppimässä vähän lisää juotavaa. Fiksuna otin taas pepsiä vaan todetakseni, ettei se edelleenkään vie janoa. Ja koska mä olin ajamassa Helsingistä pois, Niko otti toisen olusen.
5FDP:n esitelmöidessä porukkaa oli vähintään tuplat enempi, mitä Avataria katsomassa. Luultavasti aika moni olikin tullut katsomaan 5FDP:tä, ainakin meidän vieressä olevat miehet jotka fiilisteli niiden keikan läpi ihan täysillä. Oli pieni paikka-kohtauskin siinä tauolta takaisin tultaessa, kun joku humalainen joukkio oli asettunut meidän paikalle istumaan, mutta onneksi ne sitten lähti siitä omille paikoilleen suhteellisen helposti ilman, että tarvitsi turvautua mihinkään turvamiesten paikalle hakuun. Myöhemmin siinä yksi tyyppi siitä porukasta tuli kuitenkin turvamiehen kanssa uudelleen siihen etsimään paitaansa, kun tyyppi riekkui siellä käytävillä ilman paitaa mikä ilmeisesti ei ollut ok.
Ite tunnistin Five Finger Death Punchin soittamista biiseistä nimeltä vaan yhden (Bad comppany, Niko vähän kuvasi sitä luurilla, mutta se paidaton sälli koikkelehti juuri sen kappaleen aikana siitä ohitse, niin kuvaaminen jäi vähän kesken) ja sitten tunnistin pari radiossa soinutta, mutta en osannut niitä nimetä. 5FDP soitti hiukan kauemmin, mitä Avatar, mutta ei mainittavasti.
Seuraavalla tauolla päätettiin jäädä odottelemaan vaan siihen paikalle. Oltiin molemmista lämppäreistä missattu hiukan alusta ja mä en tahtonut kyllä yhtään missata mitään Avenged Sevenfoldista. Niko kävi jossain kohtaa vessassa siinä, kun arvioituun aloitusaikaan oli parikymmentiä minuuttia. Vartti ennen arvioitua alkua mulle iski hirmunen pissahätä kiitos pepsin, mutta en uskaltanut lähteä vessaan kun en tiennyt oliko siellä millaset jonot. Nainen mun vierestä lähti käymään vessassa ja selviytyi reissusta viidessä minuutissa noin, joten olisin itekkin hyvin ehtinyt menemään vaikka kahteen kertaan, mutta en sitten mennyt.
Ja oo! Sitten valot pimeni ja lavan taustalla ollut A7X-lippu lipui syrjään jumalattoman ison siivekkään pääkallon edestä ja mä meinasin pissata housuun, kun olin niin innoissani. Mikäli olisin ollut tuolla jonkun muun, kuin Nikon kanssa olisin varmaan kiljunut pikkutyttömäisesti koko sen melkeen puolitoistatuntisen ajan, mutta nyt keskityin käyttäytymään suhtkoht aikuismaisen fanittavasti ja fiilistelemään Avengedia.
Ajomatkalla Hartwallille mietittiin, että mitä biisejä A7X mahtaisi keikalla vetää ja oli ihan superia, että kaikki ne meisän pohtimat kipaleet tulikin. Keikka alkoi uuden levyn ekalla biisillä, Shepherd of Firellä ja sitten toisena tuli vähän vanhempi Critical Acclaim joka oltiin juuri kuunneltu autossa ajomatkalla. Welcome To The Family, Hail To The King, Buried Alive, This Means War, ja Afterlife oli sellasia kanssa joita oltiin veikkailtu. Soipa siellä myösThe Revin kunniaksi Fiction. Takaisin huutojen jälkeen pojat soitti vielä muutaman biisin, jotka oli itelle vähän tuntemattomampia eli siis hiukan vanhempaa tuotantoa. Tunnistin kuitenkin Bat Countryn sieltä.
Ihan älyttömän hienot tuliefektit oli kyllä. Kun taustan pääkallosta lensi lieskaa se lämmitti meidän paikoille asti eli varmaan permannon eturivissä oli kuumat paikat.
Mutta uuh ja aah, kyllä menisin heti uudestaan jos vaan mahdollisuus olisi. Loppuun vielä näitä erittäin hyvälaatuisia pokkarikuvia.
Ajomatka kotiin meni kanssa ihan hyvin. Ei ollut edes liukasta vaikka mun porukat sitä pelkäsikin, kun autossakin on vielä kesärenkaat alla. Salon kohdalla näkyi vastakkaisella kaistalla kaksi poliisiautoa, rekka ja maassa niiden välissä joku, ilmeisesti ruumis, isolla lakanalla peitettynä. Mutta kun se lakana oli niin iso, niin pääteltiin sen alla olleen ehkä joku hirvi.
Kotona oltiin puoli kahdelta. Nassuun vähän pikaista yöpalaa ja kiiruusti tutumaan. Aamusta haettiin poika kotiin kympin maissa, kuitenkin niin että lounas syötiin vielä mummilassa missä yökyläily oli mennyt tosi hyvin. Mummi ihmetteli miten kiltti Daniel on, varsinkin kun vertaa Danielin serkkuun joka taitaa olla ihan päinvastainen tapaus.
Seuraavalla tauolla päätettiin jäädä odottelemaan vaan siihen paikalle. Oltiin molemmista lämppäreistä missattu hiukan alusta ja mä en tahtonut kyllä yhtään missata mitään Avenged Sevenfoldista. Niko kävi jossain kohtaa vessassa siinä, kun arvioituun aloitusaikaan oli parikymmentiä minuuttia. Vartti ennen arvioitua alkua mulle iski hirmunen pissahätä kiitos pepsin, mutta en uskaltanut lähteä vessaan kun en tiennyt oliko siellä millaset jonot. Nainen mun vierestä lähti käymään vessassa ja selviytyi reissusta viidessä minuutissa noin, joten olisin itekkin hyvin ehtinyt menemään vaikka kahteen kertaan, mutta en sitten mennyt.
Ja oo! Sitten valot pimeni ja lavan taustalla ollut A7X-lippu lipui syrjään jumalattoman ison siivekkään pääkallon edestä ja mä meinasin pissata housuun, kun olin niin innoissani. Mikäli olisin ollut tuolla jonkun muun, kuin Nikon kanssa olisin varmaan kiljunut pikkutyttömäisesti koko sen melkeen puolitoistatuntisen ajan, mutta nyt keskityin käyttäytymään suhtkoht aikuismaisen fanittavasti ja fiilistelemään Avengedia.
Ajomatkalla Hartwallille mietittiin, että mitä biisejä A7X mahtaisi keikalla vetää ja oli ihan superia, että kaikki ne meisän pohtimat kipaleet tulikin. Keikka alkoi uuden levyn ekalla biisillä, Shepherd of Firellä ja sitten toisena tuli vähän vanhempi Critical Acclaim joka oltiin juuri kuunneltu autossa ajomatkalla. Welcome To The Family, Hail To The King, Buried Alive, This Means War, ja Afterlife oli sellasia kanssa joita oltiin veikkailtu. Soipa siellä myösThe Revin kunniaksi Fiction. Takaisin huutojen jälkeen pojat soitti vielä muutaman biisin, jotka oli itelle vähän tuntemattomampia eli siis hiukan vanhempaa tuotantoa. Tunnistin kuitenkin Bat Countryn sieltä.
Ihan älyttömän hienot tuliefektit oli kyllä. Kun taustan pääkallosta lensi lieskaa se lämmitti meidän paikoille asti eli varmaan permannon eturivissä oli kuumat paikat.
Mutta uuh ja aah, kyllä menisin heti uudestaan jos vaan mahdollisuus olisi. Loppuun vielä näitä erittäin hyvälaatuisia pokkarikuvia.
Kotona oltiin puoli kahdelta. Nassuun vähän pikaista yöpalaa ja kiiruusti tutumaan. Aamusta haettiin poika kotiin kympin maissa, kuitenkin niin että lounas syötiin vielä mummilassa missä yökyläily oli mennyt tosi hyvin. Mummi ihmetteli miten kiltti Daniel on, varsinkin kun vertaa Danielin serkkuun joka taitaa olla ihan päinvastainen tapaus.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti