Mulla oli keskiviikkona neuvola. Tai oiekastaan sen piti olla jo maanantaina, mutta neuvolantäti soitti ja kysyi jos voitaisiin vaihtaa se hänen menojensa takia. Mulla oli mukana jotain lappuja, mitä sain viime kerralla ja tähän neuvolaan olisi isäkin voinut osallistua kattavuuden takia, mutta Niko ei olisi millään pystynyt olemaan pois töistä joten olin sitten yksin siellä (tai no Danin kanssa). Meillä on ollut toi sama neuvolantäti ihan tämän raskauden ekasta neuvolasta lähtien. Alkuun hän oli vaan sijaisena, mutta nyt tällä kertaa oli oveen ilmestynyt kunnon nimikyltti sellaisen tarralapun sijasta, eli ilmeisesti meidän vanha neuvolantäti ei tuu takaisin. Minna oli tosi kiva, mutta ei tässäkään mitään vikaa ole. On vähän nuorempi, ehkä aikalailla samaa ikäluokkaa mun kanssa.
Tällä kertaa siellä oli opiskelija mukana. En siinä alkuun päsäsyt käymään vessasa, kun Danielia vähän jännitti vaan hipsin sitten kesken kaiken jossain kohtaa antamaan näytettä, kun poika keskittyi leikkimään ja neuvolantäti ja tämä harjoittelija sitten vahtivat poikaa sen aikaa. Kaamea itku tuli, kun piti alkaa kuuntelemaan vauvan sykkeitä, mutta se sitten helppasi kun harjoitteliaj nosti Danielin siihen pedin vierelle tutkimaan mun napaa ja sai neuvolantäti sitten etsiä sykkeen rauhassa.
Paino: 3,7
Painonmuutos/viikko: 0,719
Turvotus: -
RR: 111/68
Näyte: Puhdas
Hemoglobiini: 139
Kohdunpohjan korkeus: 17,5
Syke: +140
Liikkeet: ++
Painoa jännitin ja kauhistelin jo ihan hirveesti etukäteen, koska tiesin että se on noussut ihan törkeästi sitten viime kerran. Syynä on ihan puhtaasti oma laiskuus ja jaksamattomuus, joka johtuu väsymyksestä. Väsyneenä on niin helppoa napata jotain makeaa, että saa hetkeksi energiaa ja liikkumaan lähtemisen ajatteleminenkin pistää väsyttämään. Hemoglobiini oli kuitenkin hyvä, ettei tarvi mitään lisärautaa alkaa syömään. Väsymys johtuu siis vaan unenpuutteesta, mikä on musta metkaa, kun nukun kuitenkin aika hyviä unia. No joo, kyllähän mä heräilen pari kertaa yössä ja nukahtamisessa kestää aina aikamoinen tovi, että en ihan sitä kahdeksaa tuntia unta palloon taida kyllä saada. Sainkin käskyn nukkua aina kun vaan mahdollista. Ottaa päikkärit sillon kun poikakin ja levätä muutenkin kun vaan pystyn (tänään uhmasin heti käskyä, kun poika meni päikkäreille ja aloinkin väsäämään ruokaa valmiiksi ja koska ei yhtään nukuttanut niin... No kyllä sitä ehtii :) )
Painosta neuvolantäti kuitenkin sanoi, että mun ei kannata olla huolissaan siitä painonnoususta, ksoka sain kuitenkin tiputettua Danielista tulleetkin kilot (ne kaikki 22...) helposti hiukan alle vuodessa ja näillä puolivälin paikkeilla paino pruukaa eniten ja nopeimmiten nousta. Kuitenkaan tähän asti mulla ei ole painoa tullut kun v a a n jotain seitsemän kiloa, eli ellen ihan retuperälle tässä syömisten kanssa ole heittäytymässä niin ehkä se ei ihan samoihin lukemiin nyt tällä kertaa nouse.
Seuraava aika mulla on sitten 28.11. Tässä välissä mun pitäisi varata aika sokerirasitukseen ja sitten neuvolalääkärille. Olin jo ihan innoissaan, ettei nyt tarvitse sokerirasitukseen mennä, mutta kun BMI oli ennen raskautta 26 (ja 25 se raja), joudun nyt kutienkin. Mulla on vähän vaiheessa ajanvarailut vielä, odotan maanantaihin että Nikon äiti tietää vähän työvuoroistaan, kun koitan saada varattua labran anopin iltavuoropäivälle. Näin mun ei tarveis ottaa poikaa kahdeksi tunniksi mun kanssa TK:n labraan istumaan ja saisi mummi viettää vähän laatuaikaa pojanpoikansa kanssa. Nikon siskon kanssa myös oli puhetta, että ne tulisivat Jasperin kanssa tänne meille sitten, kun mulla on tuo lääkäriaika, että voisin jättää pojan kotiin siksi aikaa.
Kilostressiä lukuunottamatta kaikki oli siis kuitenkin hyvin. Verenpaineetkin on mukavan alhaiset, vaikka sen mittauksen aikana nostinkin poikaa syliin. Raskausmyrkytyksen oireita pitää seurata, vaikka riski siihen nyt on melko pieni. Mulla kutisee talvella iho muutenkin ihan tajuttomasti rasvauksista huolimatta, joka on siis yksi oire, eli ehkä varmuuden vuoksi jossain kohtaa joudutaan vähän testailemaan kuitenkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti