Omat hetket.

Päivän yksi parhaimpia hetkiä on varmaan tämä, kun poika nukkuu päikkäreitä ja kissat on kanssa rauhoittuneet torkkumaan sohvalle, takan eteen ja ties minne nurkkaan tyynyn päälle. Tälläisenä päivänä, kun on tarpeeksi virkeä ollakseen nukkumatta päikkäreitä ja kun edellisenä päivänä on tehnyt ruokaa niin, ettei tarvitse muuta kuin lämmittää ja vartti ennen Nikon tuloa laittaa riisit tulille, voi vaan keskittyä tämän päikkäriajan tekemään sitä mitä tahtoo. Tai vaihtoehtoisesti olla tekemättä yhtään mitään.

Oon katsonut nyt boksilta tallennuksia pois alta. Villasukat huutaa tuolla pussukassa, että pitäisi niidenkin kimppuun taas käydä, mutta teen sen sitten illalla. Mun pitäisi myös täytellä KeLalle noita lomakkeita ja lähettää todistus raskaudesta postilla ja kuvata Danin pieniä vaatteita jotka oon aatellut myyväni, mutta ajattelin nekin tehdä sitten illalla. Tai osan ainakin.

Tosin tälläsellä laiskottelupäivällä on huonotkin puolensa. Kerran kun antaa itselleen luvan vaan olla ja olla tekemättä mitään, on aika vaikea sitten ottaa niskasta taas itseään kiinni. Onneksi kuitenkin ollaan Danielin kanssa aamulla ahkerasti jo imuroitu, pyykätty, hiukan siivottu muutenkin ja ulkoiltu, että ei nyt niin laiskasta päivästä voi kuitenkaan puhua. Plus tallenteita katsellessa käytin sen ajan myös siinä mielessä hyödyksi, että kampailin syliin tunkeneet kissat, eli ehkä sitä karvaa ei sitten ole niin paljoa matoilla?

On sitä kuitenkin, mutta voin hetken kuvitella ettei. En oo taas hetkeen kaipaillut jo alkuraskaudesta ostamaani tukivyötä, jolle kuvittelin olevan ihan superpaljon käyttöä. Luultavasti loppupuolella onkin mikäli selkä särkeilee yhtä paljon, mitä Danielista. Vähän kivistää jos huomamattani makoilen selällään, jota sattuu lähinnä siis öisin, mutta muuten ei oikein mitään. Mahan valtaisa kasvukin on mun mielestä hidastunut. Vauva on koko ajan aktiivisempi ja tuntuu aloittavan potkunyrkkeilyt samantien, kun itse pysähtyy aloilleen.

24+4

Hyvää puhelinlaatua taas. Ja näemmä pelit kaipaisi pyyhkimistä :D

Voi ii. Selasin äsken valokuva-albumeita vuodelta 2012 yrittäen etsiä kuvaa mahasta, kun odotin Danielia ja sitten harhauduin katsomaan heinäkuun kuvia. Voi kun se vauva on ollut niin piäni ♥. En kestä. Pari kuvaa mahastakin löysin, mutten jaksanut alkaa laskemaan, että missä kohtaa niissä mennään, joten nyt jäi vertailut vertaamatta.

Siirryn takaisin tuijottamaan tallennuksia. Kummasti niitä kertyy.