Hiukan lunta ja uusi sänky.

Taasen on monenea päivänä pitänyt tulla kirjoittelemaan, mutta aina on vapaalla hetkellä houkuttanut peiton alle piiloutuminen enemmän. Oon vaan käynyt lukemassa seuraamieni blogien tekstejä, mutta siinä se. Nyt kuitenkin ajattelin ottaa itteäni niskasta kiinni ja vähän raapustaa taas jotain, ennen kuin tekstin tuottaminen tyrehtyy kokonaan.

Torstaina satoi vihdoin lunta. Tai räntää se taisi pikemminkin olla, kun ilma oli kuitenkin plussan puolella ja maa sen verran lämmin, että suurinosa alas sataneesta lumentapaisesta meni ja sulasi heti. Sen verran kauan kuitenkin sitä sateli, että maahan hetkeksi jäi valkea pinta joka kesti aina hiukan yli puolen päivän. Heti kun ei päästy siitä nauttimaan, kun Daniel menikin normaalia aikaisemmin päiväunille; jo puoli kymmeneltä. Päikkäreiden jälkeen syötiin pikaisesti myöhäinen lounas ja vedettiin talvivermeet ekaa kertaa ylle ja mentiin pihalle ihmettelemään mitä siellä maassa oikein oli.

Sisällä Daniel ikkunasta katsoessa hoki vaan lumisateen aikana, että vettä, vettä. Lumeen jäi jäljet kengistä ja sitä piti hieman pyyhkiä pois auton takapuskurista, mutta sen enempää kontaktia ei lumen kanssa otettu. Harmittavan vähän lunta kuitenkin oli tullut, ettei siitä oikein voinut edes lumipalloa kääräistä. Pihalla oleilu muuttuikin vielä paikallaan olevassa keinussa kiikkumiseksi ja sitten käytiin kävelemässä tien päähän ja takaisin. Tuli ainakin uudet talvikengät ajettua sisään. Toinen lapanen lensi jossain kohtaa vesilammikkoon ja piti tulla sisälle, kun ei ollut taskussa varahanskoja.

Iltapäivällä mun äiti tuli tänne katsomaan Danielia siksi aikaa, kun pestiin kissat. Pesutouhut saatiin hoidettua kuivauksineen sen verran nopeasti, että päätettiin siinä samalla Nikon kanssa lähteä hakemaan Danielille sänkyä, kun äiti ehdotti että voi hyvin vielä sen aikaa siinä poikaa katsoa.

Meillä, tai no mulla, oli parikin eri vaihtoehtoa, mitä oltiin mietitty. Tykkäsin ite kauheasti Kodin1:sessä olevasta jatkettavasta Katariina-lastensängystä, mutta kun raha ei kasva puussa oli se pikkasen liian kovan hintainen. Varsinkin kun piti siinä samalla ostaa kuitenkin patja ja muut oheistarpeet. Niinpä sitten käännyttiin aina edukkaan Ikean puoleen.

Ikeassa ei loppujen lopuksi ole kamalan paljon vaihtoehtoja, jos tahtoisi jatkettavan sängyn. Kivannäköinen TROGEN-sänky löytyy vaan vihreänä ja me tahdottiin valkoinen sänky. Mä tykkäsin kovasti SUNDVIK-sängynrungosta, mutta se ei sitten ollutkaan yhtään Nikon mieleen, niin haudattiin sekin sitten. Lopulta päädyttiin sitten ostamaan valkoinen KRITTER-runko, joka oli molempien mieleen ja jota katselin jo joskus puolisen vuotta sitten. Eikä tosiaan ollut hinnalla pilattu!

Torstaina ei kutienkaan alettu sänkyä enää kokoamaan, kun ajateltiin se kasaan laittaa vasta seuraavan viikon viikonloppuna, kun oli siinä tulevana niin paljon kaikkea. Perjantaina muutettiin kuitenkin mieltä ja kauppareissun jälkeen Niko alkoikin kokoamaan punkkaa. Huomattiin aika pian, että eihän me oltu ostettu ollenkaan sitä sälepohjaa sänkyyn... Luultiin, että se kuului pakettiin, kun nettisivuillakin tuossa lukee sängynrunko + sälepohja. No eipäs sitten kuulunutkaan. Paketissa oli kutienkin turvalaita, joka sitten turhana oltiin erikseen ostettu. Nopeasti kuitenkin kävin noutamassa vielä pohjan sänkyyn, laitettiin patja paikkaan ja pedattiin se. Pinnasänky raahattiin pojan huoneesta meidän makuuhuoneeseen, kun ei ehditty sitä siinä samalla purkamaan.

Pinnasängyn patja laitettiin uuden sängyn viereen siltä varalta, että jos poika yöllä sieltä tipahtaa niin ei sitten muksahda suoraan lattialle. Palailen myöhemmin vielä siihen, miten yöt ja päikkärit on uudessa sängyssä menneet. Nyt meen äkkiä jatkamaan taas villasukkaa, joita en tällä tahdilla tuu ikinä saamaan valmiiksi vaikka hyvissä ajoin niiden värkkäämisen aloitinkin.