Heihei tutti, jotain rokkoa ja muuta sekalaista settiä.

Sillon, kun noin puoli vuotta sitten jätettiin tuttipullot kokonaan pois käytöstä, piti mun aloittaa sen jälkeen myös tutista vierottaminen. Muutamana kertana kokeiltiin, josko uni tulisi ilman tuttia ja parina kertana tulikin, mutta sitten se jäi. Oli vaan helpompi antaa tutti, kun uni sen kanssa tuli niin paljon nopeammin ja Daniel selvästi kaipasi sen perään. Ja sitten se unohtui. Mä kyllä olen ehtinyt asiaa pyörittelään mielessä moneen otteeseen, mutta sovittiin Nikon kanssa, että katotaan tutin pois jättämistä sitten, kun uuteen sänkyyn on kunnolla totuttu ja unen määrä vähän kasvanut.

Tossa puolivuotisneuvolassa neukkutäti kuitenkin oli sitä mieltä, että kannattaa yrittää vaan tutti kokonaan pois jättää, vaikka onkin vaan uni käytössä. Ennen siis kun vauva syntyy. Muuten on vaarana, että Daniel varastaa vauvan tutin koko aika ja pistää sitten omaan suuhunsa ja sitten vasta se tutista vierottaminen vaikeaksi meneekin. Ennen vauvan syntymistä Daniel ehtisi unohtamaan koko tutin olemassa olon. Ja sitten neukkutäti näytti mulle niitä valokuvia, millaiseksi hampaat menee jos tuttia syö liian kauan.

No taas juteltiin Nikon kanssa ja päätettiin, että antaa nyt olla. Viimeistään kahden vuoden iässä jos sitten. Mä kuitenkin sain keskiviikkona sitten sellasen ekstempore-idean, että nyt lähti tutti. Käyn mieluummin ne unitaistelut ilman tuttia nyt, kun vauva on vielä masussa ja aamusta pojan leikkiessä omassa huoneessaan nappasin tutin pöydän reunalta mihin se unien jälkeen aina nostettiin ja nipsaisin saksilla pään tutista pois. Sitten näytin tuttia pojalle ja sanoin, että katso oho, orava kävi puremassa tutista pään pois ja nyt se on rikki. Daniel katsoi tuttiaan ihan ihmeissään, ja yritti muutaman kerran laittaa sitä suuhun, mutta kun ei pysynyt totesi sen olevan rikki ja ojensi takaisin mulle vaan jatkaakseen leikkejään.

Tuttia vähän kaipailtiin päikkäreillä ja annoin rikkinäisen tutin pojalle kokeiltavaksi ja kun se muuaman yrityksen jälkeen ei pysynyt suussa, totesi jantteri sen taasen vaan olevan rikki, antoi mulle ja rauhottui ihan samalla tavalla kuin tutinkin kanssa. Ja tämä sama kaava jatkui parin päivän ajan, kunnes Daniel ei enää kysynyt tutin perään. Ja sunnuntaina poika heitti tutinjämän itse roskikseen.

Jätin itelleni kyllä tyhmän pakenemisreitin, kun saksin vaan yhdestä tutista pään pois. Kaapissa nimittäin on vielä yksi ehjä tutti, mutta onneksi sitä nyt ei tarvittu ja ei tullut itsekkään sorruttua, vaikka muutamana päivänä nimenomaan päikkäreille meneminen on kestänyt vähän normaalia pidempään.

Mutta yllättävän helposti se tutti sitten kuitenkin jäi pois. Vielä kun Daniel oppisi nukkumaan koko yön omassa sängyssään tai edes nukkumaan pidempään, kuin kuuteen-puoli seiskaan niin olisi tosi hyvä. Ja niin tietysti sitten voisi opetella rauhoittumaan ihan itsekseen omassa sängyssä, mutta se on sitten seuraava asia jota ajattelin alkaa yrittämään.

Tämä viikko on ollut muuten tavallista vähäunisempi ja mun on tosi vaikea käsittää, että nyt on vasta tiistai. Odotan jo ihan malttamattomana viikonloppua, että saa vähän ladata aamuisin paristoja, kun pari viime yötä on mennyt parin tunnin yöunilla. Danielille iski tuossa pari-kolme päivää sitten kuume. Tosi korkeakin vielä ja se on sitten öisin vähän valvottanut. Yöllä on annettu särkylääkettä, että kuume laskisi ja poika saisi nukkua, mutta kun Daniel herää siinä viiden paikkeilla ei kelpaa enää oma sänky, eikä poika tahdo rauhoittua edes meidän väliin.

Oonkin sitten parina aamuna istunut ihan silmät ristissä pojan huoneessa nojatuolissa, Daniel sylissä, kun se on ainoa paikka jossa suostuu vielä silmät kiinni laittamaan. Heti kun oon koittanut siirtää takaisin omaan sänkyyn on Daniel herännyt, eikä olesuostunut rauhoittumaan muuta, kuin syliin. No suotakoot tämä, kun toinen on ollut pipi. 

Eilen illalla sitten Danielille ouski ympäri kehoa punaisia laikkuja, jotka olviat täynnä pientä näppyä. Pienen googeloinnin jälkeen (joo hyi, sanalla rokko) tultiin siihen johtopäätelmään, että kyseessä saattoi olla vauvarokko, kun muita oireita ei kovan kuumeen lisäksi ole ollut. En ottanut näpyistä ja laikuista stressiä, koska meillä oli tänään neuvolalääkäri jossa sitten sain näytettyä niitä laikkuja. Paitsi että aamulla ne oli kaikki kadonnut. Neuvolalääkärikin oli mun kertomuksen perusteella sitä mieltä, että vauvarokolta kuulosti ja koska Daniel oli tosi reipas, iloinen ja touhusi kauheasti kaikkea siinä käynnin aikana, ei ollut mitään syytä huolestua. Ainoastaan jos kuumeilu jatkuu niin pitää soitella TK:hon ja käydä antamassa pissanäytettä. 

Oonkin tänään ahkerasti mittiallut pojalta kuumetta, nyt kun meillä vihdoin on taas toimiva kuumemittari joka ei näytä ihan mitä sattuu. Danielin lämpö on ollut koko päivän normaalin puolella, toivottavasti ei nyt yöllä taas kuume nousisi.

kuva: lekmer.fi

Tänään psitin myös tilaukseen lekmeristä itselleni imetystyynyn, jota mä en koskaan tullut hankkineeksi Danielin imetysaikoina. Aluksi olin aatellut doomoon imetystyynyä, kun sen niin ktäevästi saa unikaveriksi ja siitä saa vissiin apua kolottavaan selkään. Mulla kuitenkin selän kolotukset vie ihan hyvin lämpöinen kaurapussi ja koska doomoon tyynyissä ei ollut oikeen värimaailmaltaan mua niin hirveesti kutkuttavaa vaihtoehtoa, päätin vähän etsiä muita tyynyjä. 

Päädyin sitten tuohon Färg & Formin harmaaseen pilvet- imetystyynyyn. Hinnaltaankin hiukan edullisempi, mun kukkarolle hiukan sopivampi. Ainoa miinus nyt näin pelkän tuotekuvauksen perusteella on se, ettei päällinen ole erikseen irrotettava, mutta koko tyynyn voi kuitenkin heittää pesukoneeseen, joten ei kai se nyt ole sitten maailmanloppu.

Meinasin samalla tilata setin rintakumeja, mutta jätin nyt tilaamatta. Käyn hakemassa sitten apteekista tässä jossain kohtaa ennen, kun hoohetki koittaa. Ja toivottavasti se ei nyt ihan vielä koittaisi. Tässä parina aamuna, kun olen tuolla pojan huoneessa istunut, on tuntunut alaselällä ikäänkuin supistusmaisia fiiliksiä. Ei kipeitä, mutta tuntunut on. Eikä säännöllisiäkäön, joten en nyt niistä ole huolissani ja ne on talttunut tosi hyvin juurikin tolla lämmitetyllä kaurapussilla.

34+1. Likainen peili, petaamaton peti ja yöhousut vielä puolilta päivin jalassa. Mutta oli sunnuntai.

Huomenna on muuten Nikon synttärit. En oo mitään lahjaa sille ostanut, hyi mua. Ukko täyttää jo 32, vanhahan se on. Ehkä me Danielin kanssa askarrellaan joku hieno kortti. Ja ostin mä tänään aineksia, että voin tehdä synttärikakun. Ja vielä sellasen terveellisen version, joten ei tarvitse sitten Nikon murehtia sitä syödessään, että menee kuntoilut reisille :D. Jos se kakku siis onnistuu. Ohjeistus on englanniksi, mutta oli sen verran simppeli, että pikasella vilasulla kyllä ainakin luulin sen ymmärtäväni. Toivottavasti vaan ehdin sen sitten huomenna vaan tekemään.