Vuoden vaihtuminen ja alkupäivät.

Piti jo ihan ekana päivänä tulla kirjoittelemaan vuoden vaihtumisesta, mutta oltiinkin koko päivä luisussa pojan kanssa ja ehtoolla oli sen verta väsy, etten sitten jaksanutkaan. Mutta jos sitten nytten! Oltiin tänä vuonna ihan kotona, kun aiempina vuosina ollaan aina oltu jossain jonkun muun järjestämissä juhlissa. Vakiosti ollaan yleensä oltu Johannan ja Juhamatin luona, mutta he lähtivät lasten kanssa Kanarialle pariksi viikoksi, niin ei nyt sitten luonnollisestikkaan sinne menty. Ja yleensä tuolla yhdellä kaveriporukalla on aina ollut juhlat, mutta koska tänä vuonna ei oikein siellä saatu päätöksiä aikaan paikasta, me päätettiin kutsua kaverit meille viettämään rauhallista vuoden vaihdetta (koska Daniel oli kotona) meidän kanssa, nauttimaan hyvästä ruuasta (nyyttärimeiningillä mentiin ja jokainen toi jotain syötävää) ja pelailemaan lautapelejä.

Kutsuttiin kaverit kuudesta eteenpäin. Ennen vieraiden tulemista ehdittiin kuitenkin käydä pihalla ampumassa pari rakettia. Vähän jännitti, miten Daniel reagoisi pamauksiin, mutta aika lunkisti poika otti. Paukun valopallot olivat jännittävät ja perään tullut pamauskaan ei ollut pelottava ja perään huudahdettiin vielä 'PUM'. Niko ei ollut niin hirvittävästi rahaa raketteihin tuhlannut ja sytytettiinkin takapihalla vaan kolme, kun ajateltiin loput jättää myöhemmäksi. Ja eihän meillä edes mitään rakettirakettaja ollut, vaan sellaisia suihkusoihtu-juttuja ja yksi isompi pata. Ilma oli muuten vähän pilvinen ja sumuinen, niin ei oikein näkynyt kuin lähinaapureiden ampumat raketit, vaikka pisin iltaa ääniä kuului joka suunnasta.

Yllättäen mulla unohtui kuvailut taas kokonaan, kun stressasin keittiön puolella kaikkien tarjottavien ja tarjoiluastioiden kanssa, kun lautaset oli eriparia, niinkuin karkeille tarkoitetut kulhotkin. Juu, ihan järkevät panikoinnin aiheet. Ehkä ne hormonit.. Tarjottavana oli kuitenkin vaikka kuinkapaljon syötävää. Oli itsetehtyjä lihapullia (tavallisia ja chilillä, ihan tajuttoman nameja niinkuin aina kaikki mitä ei itse ole tehnyt), höyrytettyjä nakkeja, itsetehtyä perunasalaattia (myöskin tosi nam), vihersalaattia, ranskiksia ja patonkia parilla eri levitteellä. Herkkupuolella oli sitten erisorttia sipsejä dippeineen ja karkkeja. Timo toi myös skumppapullon tarjottavaksi, mutta koska meillä oli joululahjaksi saatu skumppa, joka ajateltiin tarjota siksi ettei jää vahingossa juomatta (kun Niko ei skumpista pahemmin perusta ja mä nyt luonnollisesti en pieneen hetkeen voi) sai Timo viedä oman pullonsa sitten yöllä takaisin kotiin.

Daniel meni nukkumaan puoli yhdeksältä, hiukan ennen kuin syömiset valmistui ja siksi Danin uuden vuoden iltasyömiset koostui vain tavallisesta iltapalasta. Tosin Daniel maistoi illan aikana ensimmäisen kerran sipsiä, en sitten tiedä oliko se hyvää vai ei, mutta puoliksi haukattu perunalastu löytyi myöhemmin sipsikulhosta. Vähän oltiin varauduttu siihen, että yöunille meno varmaan hieman hankaloituisi, kun oli tupa täynnä vieraita ja ilta muutenkin tavallista jännempi, mutta Daniel nukahti sänkyynsä samalla tavalla kuin tavallisenakin iltana.

Odotettavasti kuitenkin lähempänä puoltayötä, kun rakettien räiske ja pari hieman meluisampaa vierasta huudahti äkkinäisesti vähän kovempaa jännittävän lautapelimatsin aikana, heräili poika pariin otteeseen ja vielä ennen kuin viimeiset vieraat lähtivät siinä yhden-puoli kahden paikkeilla (puolet vieraista lähtivät ensimmäisen autokyydin mukana puolen yön jälkeen, kun raketit oli ammuttu) oli Daniel hereillä ja tuli heiluttamaan vieraille heipat.

Loppujen lopuksi otettiin Daniel sitten meidän väliin nukkumaan, kun omaan sänkyyn ei poika millään enää tahtonut rauhoittua nukkumaan ja seuaava puolituntinen meni hymyä pidätellessä toisen puolinukuksissa kommentoidessa joka ikiseen ulkoa kuuluvaan paukahdukseen vaimealla 'PUM'-tokaisulla. Vielä ennen kuin ehdin pojan siirtää takaisin omaan sänkyynsä, että pystyisin itse nukkumaan yön hyvin, kuului ulkoa ihan jäätävä pauke ja luulin jo, että joku ajoi autolla seinään. Äänen syyksi paljastui sitten seuraavana päivänä se, että fiksu nuoriso oli heittänyt raketin meidän postilaatikkorivin yhteen laatikkoon ja räjäyttänyt sen taivaan tuuliin. Luojan kiitos ei meidän, kun oli jäänyt postit ottamatta ja olisi muutama lasku räjähtänyt riekaleiksi.

Ekana päivänä herättiin puoli kahdeksalta, johon vaikutti pitkälti varmaan Danielin heräilyt siinä yön aikana. Poika tuli hetkeksi pitkälleen meidän väliin, mutta noustiin sitten aika pian, että Niko sai nukkua pään pipiä pois. Tehtiin aamutoimet, pistettiin tiskikone pyörittämään ohjelmaa, samoin kuin pyykkikone. Olin tiistaina soitellut porukoille, että varmaan tullaan pojan kanssa kyläilemään, että Niko saa tosiaan rauhassa sitten mahdollista krapulaansa nukkua pois. Pakkasin joulusta meille jääneitä äidin muovikippoja ja jotain muita mun mukaan tulleita tarjoiluastioita muovipussiin ja laitoin pieneen kylmälaukkuun Danielille lounaaksi kasvissosekeittoa pakkasesa ja sitten me lähdettiin siinä kymmenen maissa ajelemaan porukoille päin.

Syötiin siellä lounasta joskus yhdentoista paikkeilla, sen jälkeen Daniel näytti jo tosi väsyneeltä, mutta kun yritettiin mennä mummun sänkyyn päikkäreille, ei siitä rauhoittumisesta tullut mitään ja mentiin vielä seurustelemaan mummun ja moffan kanssa hetkeksi. Puoli yhden pintaan koitin taas ja tällä kertaa ihme ja kumma poika pienen pyörimisen jälkeen nukahti mun viereen. Ihmeellistä se oli siksi, että en ole ikinä Danielia yrittänyt edes viereen nukuttaa. Olin toki tyytyväinen, koska olin ite nukkunut edeltävänä yönä aika vähän, niin sain sitten koittaa saada kanssa unen päästä kiinni. No ei onnistunut, kun ensin tuli vilu ja sitten piti mennä metsästämään vilttiä jostain. Kun olin viltin saanut päälle, alkoi lantio ja jalat puutmaan ja piti vaihdella asentoa pariinkin kertaan. Kun hyvä asento löytyi, kääntyi Daniel nukkumaan jotenkin niin, että mun käsi jäi sinne pojan alle ja kun en sitten raaskinut poikaa siirtää pois ettei vaan herää, olin sitten puolipuuduksissa siinä koko loppu ajan. Luultavasti kuitenkin mä jossain kohtaa oon pieniksi hetkiksi nukahtanut, kun  Daniel nukkui kaksi ja puoli tuntia, enkä koko aikaa varmaankaan ole siinä vieressä valvonut.

Päikkäreiden jälkeen mentiin tökkimään mummua, joka nukkui vieras-/telkkarihuoneen sohvalla ja sen jälkeen syötiin vähän välipalaa ja nautittiin kupposet kahvia. Tässä välissä mä soittelin Nikolle ja kysyin jaksaako se odottaa siihen asti ruuan kanssa, että me tullaan kotiin vai alkaako se tekemään jo sapuskaa valmiiksi. Koska Niko oli mun kehotuksesta syönyt illasta jääneet lihapullat, pari nakkia ja salaatteja, tein ruokaa meille kaikille kun oltiin joskus viiden maissa takasin kotona.

Torstaina Daniel meni mummin ja ukin luokse yökylään, kun mummi aiemmin viikolla soitti ja pyysi jos saisi Danin yöksi hoitoon ottaa. Vaikka Daniel olikin vähän aikaa sitten ollut mun vanhemmilla yökylässä, päätettiin antaa poika hoitoon vaikka varsinaista tarvetta ei sille ollutkaan. Ihan vaan siksi, että Daniel on niin harvoin ollut Nikon vanhemmilla hoidossa ja jos mummi soittaa ja pyytää, niin eihän sille nyt voi sanoa ei. Me sitten käytettiin torstai siihen, että käytiin ruokakaupassa ja korjattiin illalla joulukoristeet takaisin laatikkoon, kuusi heivattiin myös ulos. Ja illalla katsottiin pari elokuvaa. Tosi pitkästä aikaa, en muista edes koska oltaisiin yhtä leffaa jaksettu katsoa yhden illan aikana, saati sitten kaksi. 

Perjantaina käytiin IKEAssa sen jälkeen, kun oltiin haettu Daniel (ja käyty ensin kotona nukkumassa päikyt). Ostettiin vihdoinkin makuuhuoneeseen pari taulua. Tai itseasiassa kolme kehystä ja kaksi julistetta. Näin siksi, että olin alunperin suunnitellut kolmea taulua sängynpäätyseinustalle, mutta haluamiani kuvia ei ollut kuin vaan kaksi. Tuli sitten ostettua yhdet kehykset varastoon, kun ne oli alennuksessa ja FAMILY-kortilla sai alennetuista tuotteista vielä lisäalen. Ostettiin myös torkkupeitto, sellanen kun meiltä itseltä on puuttunut.

Tänään sitten ollaan taas vaan oltu, vaikka ei tämä vuoden alku nyt muutenkaan mitenkään ihmeellisen aktiivinen tai normaalista poikkeava menojensa puolesta ole ollut. Mieli olisi tehnyt mennä ulos ajeluttamaan Danielin plasto-kuormuria, mutta koko päivän on enemmän tai vähemmän taas satanut vettä. Loppuis sitten ne sateet jo. Tässä illan aikana päätettiin laittaa taulut makkarin seinään ja pienten mittailujen ja pähkäilyjen jälkeen löydettiin niille paikka, porattiin seinään ruuvit ja iskettiin ne paikalleen.

Haha, kuva on nyt tosi kaunistelematon. En alkanut siivoamaan paikkoja yhden otoksen takia. Eli taulut päätettiin laittaa yöpöytien ylle ja tarkemmin niin, että lamput olisivat siinä keskilinjassa. Tämähän ei nyt siis tällä hetkellä toteudu, kun pinnasänky on siirrettynä takaisin meidän makkariin (jota ei olla siis saatu edelleen purettua, ja jota tuskin puretaankaan, kun aloin siihen vuavaa varten jo juttuja laittamaan..) ja sen takia sänkyäkin on pitänyt siirtää. Meidän sänkyä pitää varmaan siirtää vielä lisää, kun ajattelin ehkä kääntää pinniksenkin vielä poikittain, että saadaan hoitopöytä ja nojatuoli vielä tuonne seinustalle mahtumaan. Mutta idean kuitenkin varmaan ymmärtää silti, vaikka huonekalut ei nyt ihan linjassa tällä hetkellä olekkaan.

Lamput tahtoisin uusia, mutta en vielä ole nähnyt mun/meidän budjetille sopivia, jotka vielä miellyttäisi silmää. Mulla on jonkinlainen visio siitä, mitä mä tahtoisin, mutta tuskinpa sellasia koskaan tulee löytymäänkään. Tahtoisin kanssa lisää jotain kivoja tyynyjä päiväpeiton päälle. Itseasiassa IKEAsta osui silmään parikin, mitkä olisin voinut kärryihin perjantaina heittää, mutta en sitten jostain syystä heittänytkään. Sängyn viereiset ja päätymatonkin tahtoisin uusia, mutta ne on nyt hankintalistalla ihan viimeisinä, kun noissa nykyisissä ei nyt varsinaisesti mitään vikaa ole.

Ja noista uuden vuoden lupauksista. Herkkulakko pitää.. No ei ihan. Syytän kyllä ihan täysin Nikoa ja sen lomaa. Niko käski mun siirtää lakon aloitus tiistaille, kun se palaa taas lomalta töihin ja arki normalisoituu muutenkin. Aika helposti mä siihen sitten kanssa suostuin, vähän mukisin, mutta kuitenkin. Vaikka virallisesti varmaan tää lupaus onkin jo mennyt harakoille, en silti oo lannistunut ja ihan oikeasti tiistaista eteepäin oon ihan ilman herkkuja. Vannon!