Oho, äkkiä onkin viikko mennyt, kun ollaan jo yli puolessa välissä. Päivät menee aika nopeasti kahden pienen kanssa ja kyllä tämä arjen sujuvuus on vähän hämmästyttänyt. Joo toki on välillä hetkiä, että molemmat pojat tarvitsisivat huomiota samaan aikaan, mutta silloin on vaan toisen kasvatettava hermoja ja odotettava hetken. Ollaan jopa käytä ulkonakin joka aamupäivä ja iltapäivälläkin vielä sen jälkeen kun Niko on tullut kotiin. Maanantaina tehtiin vaunulenkki keskustaan, kun piti käydä apteekissa. Haettiin vauvalle Rela D-tippoja, jos ne auttaisi mahavaivoihin ja syötetään sitten neuvolasta saadut tipat joskus myöhemmin. Käytiin samalla reissulla myös kirkkoherranvirastossa varaamassa pappi kastepäiväksi, joka on nyt 26.4.
Tiistaina päästiin lähtemään vähän aiemmin liikkeelle, kun vauva heräsikin jo hiukan kasin jälkeen. Tehtiin pieni vaunulenkki ja mentiin sitten läheiseen puistoon. Hauskana yllätyksenä oli puistossa oleva mummi, joka oli päiväkodin lasten kanssa metsäretken päätteeksi tullut puistoilemaan. Ja saatiin seuraksi vielä Noora ja Jasperkin, jotka oli mummulassa olleet yökylässä.
Aika ajoissa muuten alkaa lasten isottelu ja kiusaaminen. Anopin päiväkotilaiset olivat ehkä vuoden Danielia vanhempia, eli jotain kolmen ja varmaan hiukan päälle. Kaksi poikaa ja kaksi tyttöä. Toinen niistä pojista kävi vähän tuuppimassa Danielia ja Jasperia. Dani ei tajunnut ollenkaan pelätä tai loukkaantua siitä, mutta Jasper joka kellahti nurin säikähti. Daniel myös hengaili puistossa olevassa leikkimökissä näiden päiväkotilaisten kanssa ja oli itse ihan innoissaan isommista lapsista, mutta siellä mökin sisälläkin se toinen poika isotteli ja uhitteli. Olin menossa ite jo siihen väliin, mutta mummi kyllä piti hyvää jöötä noille päiväkotilaisille. Tai siis lähinnä sille yhdelle, ketä ei oikein osannut käyttäytyä.
Danielia se vaan nauratti. Tuli itselle vähän paha mieli. En nimittäin tiedä mitään kauheampaa, kuin kiusaaminen. Täytyy vaan toivoa, että omat lapset välttyisi suurimmilta kiusaamisilta ja toivoa myös, ettei ne omat olisi myöskään niitä kiusaajia. :(
Mitään ei onneksi sattunut ja parin uhittelu- ja tuuppimiskerran jälkeen onneksi sekin käytös loppui, mutta vahdin silti ihan haukkana loppuun asti, kun siellä puistossa oltiin.
Eilen sitten treffattiin yksi äiti- ja taaperokaveri, jotka nähtiin viimeksi sillon, kun vauvakin oli vielä masussa. Tällä kertaa Daniel ei vierastanut tai jännittänyt niin paljoa, kuin viimeksi ja oli taas ihanaa saada jutella kaverin kanssa. Daniel olisi tahtonut vaan kiikkua. Kävi poika kerran laskemassa pienemmästä liukumäestä alas ja yritettiin me vähän kakkujakin tehdä, mutta ei ihan noiden kakkujen tekeminen ole se kivoin juttu.
Kaikkina ulkoilukertoina vauva on nukkunut kiltisti vaunuissa. Välillä on vähän protestoinut, jos vaunut on olleet liian kauan liikkumatta, mutta kyllä muuten on ollut ihan tyytyväinen. Ihan kiva, että viihtyy vaunuissa, niin ei tarvitse ulkoiluista sen takia rajoittaa.
Tänään Anette tuli kylään nuoremman tytön kanssa. Oli ihan tuhottomasti aikaa kulunut viime näkemästä taas, ollaan tässä kolmen kuukauden aikana yritetty nähdä jo useampaan otteeseen, mutta aina on ollut joko Anetten vanhempi tyttö tai Daniel kipeänä. Sinnikkyys kuitenkin palkitaan ja tänään vihdoin ei kukaan ollut kipeä ja saatiin useampi tunti rauhassa kahvitella, syödä uuniruisleipää ja siihen päälle tein vielä pannukakun. Totesin, että parempi tarjota ehkä jotain syötävää, kun jonkun pullan jälkeen ei olisi Danielille ruoka ainakaan maistunut. Nyt poika sitten söi siinä samalla hiukan normaalia enemmän, vaikka viisikuisen tyttövauvan ihaileminen olikin paljon kiinnostavampaa, kuin joku syömiseen keskittyminen. Ja oli paljon kiinnostavampi tuo tyttövauva, kuin meidän vauva. Ehkä siksi, että meidän vauvaan ei saa samalla tavalla kontaktia. Meidän vauva ei jokeltele vielä takaisin, eikä tuijottele niin tarkasti, eikä meidän vauva ole hereilläkään yhtä paljoa. Tietenkään. Ja meidän vauva ei vielä liiku vaan möllöttelee lähinnä sohvalla ja nukkuu. Daniel antoi tyttövauvalle paljon suukkojakin, oli se herttasta :).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti