Hassua miten sitä voi tuijotella muuten tuota pientä tuhisijaa pitkät tovit kyllästymättä. Sama oli myös ekalla kerralla ja silti se toisellakin kerralla on vielä jotain ihan tajuttoman suloista. Vauvalla on kyllä tosi kiero huumorintaju mitä tuohon nukkumiseen tulee. Aamuisin ruokaa pitää saada viideltä (tai ainakin parina aamuna on näin ollut, eihän tällä nyt mitään kummoista rytmiä tietystikkään vielä ole) ja sitten ollaan öhisty ja seurusteltu kuuteen-puoli seiskaan ja kun vauva on mennyt taas nukkumaan, niin on sitten tuo isompi herännyt. Että terve taas te aikaiset aamut. Kevyt totuttelu kyllä taas, vaikka eihän Danielkaan koskaan mikään aamutorkku ole ollut. Myös poikien päikkärit on menneet ihan ristiin, niin että en ole päässyt päivällä nauttimaan nokkaunista ite ollenkaan. Onneksi sitten halutessa voin iltapäivällä ottaa päikkärit, kun Niko on tullut kotiin.
Kameraankin on tallentunut lähinnä kuvia vauvasta. Tai on siellä Danistakin kuvia, mutta tällä hetkellä Danielia kiinnostaa enemmän tulla kameran toiselle puolelle katsomaan jo otettuja kuvia ja tekemään omia säätöjään. Tai jos kuvan saakin otettua, niin eihän tuo pysy sekuntia pidempään paikoillaan ja kuvat jotka saa otettua on joko ihan tärähtäneitä tai sitten sellaisia, joita mahtuu kolmetoista tusinaan.
Viikonloppuna voisi koittaa vähän kuvailla ulkona. Ja nyt näiden kahden perättäisen postauksen jälkeen (koska en näitä kuvia tahtonut tohon edelliseen tekstiin liittää, enkä ympätä sinne sekaan taas ihan kaikkia juttuja, koska tarpeeksi sekavia nämä mun kirjotukset on muutenkin) olenkin viisas, nappaan vauvan sohvalta ja menen sen kanssa nukkumaan. Eli siis hyvää yötä.
2 kommenttia:
Liityin lukijaksi. Täällä odotellaan toukovauvaa, kotoa löytyy jo parivuotias touhutappi
Tervetuloa lukemaan vaan :) Teenpä vastavierailun.
Lähetä kommentti