Eiliseltä.

Eiliset juhlat oli ja meni. Kokeilin mahduinko siihen ajattelemaani mekkoon vielä ja hyvin mahduin. (Vähän tuli harmiteltua, etten kuvaa asusta napsassut. Tosin en tiedä oonko mitenkään järin kuvauksellinen tällä hetkellä.) Jossain kohtaa päivää tuli kuitenkin mieleen, että härtsyykkeli, eihän mulla ole sukkahousuja! Tai siis on jotain silmäpakoisia ja rimpuloita, mutta ei sellaisia, mitkä saisi mukavasti vedettyä mahan päälle. Koska mä en yhtäkkiseltään keksinyt oikein muutakaan liikettä missä mammavaatteita myydään, kuin H&M, niin suunnattiin Myllyyn. Samalla piti ostaa vähän maitoa ja kyläviemisiksi joulukukkanen. Oli muuten muutama muukin eilen sitten liikenteessä, ei ollenkaan tajuttu porukan varmaan olevan ekana ale-päivänä ihan hulluna shoppaamassa. Meni kaupoilla hiukan suunniteltua pidempään, mutta silti ehdittiin koko poppoo laittautumaan hyvissä ajoin valmiiksi ja oltiin kuudelta siellä Nikon vanhimman tädin ja tuon miehen luona. Oltiin itseasiassa ensimmäiset, jota vähän ihmeteltiin kun oltiin niin tarkasti kello kuusi paikalla. No minkäs teet, kun olet täsmällinen ;).

Siinä sitten seurusteltiin, juotiin glögiä, seurusteltiin lisää, syötiin vähän jouluruokaa ja taas seurusteltiin. Yhdeksän maissa alettiin Nikon kanssa tekemään lähtöä, kun pojan uniaika oli jo aikoja sitten mennyt ja Daniel oli ehtinyt jo käymään ylikierroksilla väsymyksen vuoksi ja alkoi jo ihan totaalisesti nuupahtamaan. Ei ehditty siis kahvia juomaan. Poika nukahti autoon ja ensimmäistä kertaa varmaan ikinä saatiin siirrettyä tuo autosta nukkuvana omaan sänkyyn, vaikka piti välissä vielä riisua ulkovaatteet ja osa sisävaatteista + tietysti vaippakin vaihtaa. Iltapala Danielilta jäi kokonaan syömättä. Yöllä jossain kohtaa Daniel kömpi meidän väliin, kuten nyt on näyttänyt tavaksi tulleen. Mä nyt tässä toivon, että tämä keskellä yötä herääminen johtuu päällä olevasta flunssasta ja se vähenisi hieman, kun henki taas kulkee normaalisti. Ei muuten mitään, olisi tosi kiva nukkua joskus koko perhe samassa punkassa, mutta kun poika on niin mahdottoman kova pyörimään ympyrää ja se olen meistä minä, ketä saa pienet varpaat aina suuhun, niin ei omasta nukkumisesta oikein tule mitään.. Niinpä taas viime yönä kannoin pojan takaisin omaan sänkyynsä, kun olin puolitoista tuntia pyörinyt melkein sängyn laidalla, ilman unta.

Tänään piti kanssa käydä kaupassa täyttämässä jääkaappia. Tässä on nyt maanantaista asti syöty jouluruokaa ja eilen peräti kahteen kertaan, että alkoi jo pikkuhiljaa tekemään mieli muutakin. Roskiin lensi ihan pienet määrät laatikoita ja graavikalan loppu, sekä muutama muu ruoka josa ei mitään järkevää määrää olisi kenellekkään riittänyt. Pakkaseen pääsi pari erillistä annosta kinkkua, josta sitten tehdään jossain kohtaa jotain ja aiemmin tällä viikolla pakastin yhden annoksen lihakastiketta, odottamaan helppoa laiskanpäivän kokkauskertaa. Mieli teki keittoa, joten tänään syötiin nakkikeittoa ja kyllä maistui hyvälle raskaan jouluherkuttelun jälkeen. Päivistä ollaan muuten ihan sekaisin, normaalisti olisi kaupasta tarttunut mukaan viikonloppuhemuja, mutta kun pukki toi järkevät määrät suklaata, jäi namit kauppaan. Hohhoh. Oon antanut itselleni luvan perseillä ton suklaan kanssa vuoden loppuun ja koitan sitten olla ihan herkuitta siihen hetkeen asti, että lähdetään synnärille.  Mustahan ei ole herkuista kieltäytymään, mikäli niitä jostain kaapista löytyy eli tässä pitää saada kaikki syötyä pois, ennen kuin uusi vuosi alkaa. Vaikeaa varmaan tulee olemaan kyläillessä, mutta kai sitä jonkinlainen selkäranka pitää jossain kohtaa kasvattaa... Olenhan mä onnistunut kuitenkin tupakoinnin lopettamisessakin, joten jonkun herkkulakon nyt luulisi olevan helppo nakki. Eikö?

Mutta mietin lakkoa sitten ensi keskiviikkona. Ja koitan olla pyörtymättä maanantaina neuvolan vaa'alla, kun joulukilot armottomasti näkyvät varmaan näytössä..