Vähän lisää vielä.

Käväistiin tänään tosiaan mun porukoilla vielä syömässä. Kun päästiin sinne perille, siellä oli ihan pimeää, kun sähköt oli pamahtanut poikki joskus ennen kahtatoista. Onneksi kuitenkin porukoilla on keittiössä puulämmitteinen hella, että ei me silti ruuatta jääty. Äiti soitti veljelleen ja kutsui sen sekä veljentytön (joka on siis Danielin kummitäti) kanssa meille sitten syömään, kun tiesi, ettei ne siellä kotona saa muuten ruokaa. Vaikka Danielkin on nähnyt tässä Petraa nyt useamman kerran lyhyeen aikaan, oli kummitäti taas tosi jännittävä. Sähköt palasi takaisin hiukan ennen, kuin päästiin aloittamaan syömiset ja katkesivat hetken päästä uudestaan, ihan pieneksi toviksi tosin vaan.

Ei oltu kamalan pitkää aikaa kyläluutailemassa, vaan lähdettiin kotiin päin jo kolmen jälkeen. Loppu päivä onkin kulunut lahjoista nauttimiseen. Daniel on pötköttänyt vuoroin meidän kaikkien lahjasäkkityynyssä (jonka kanssa Nikolla taisi olla kyllä oma lehmä ojassa, halusi itselleen mukavamman peli-istuimen :D) ja vuoroin leikkinyt uusien Dublo-hahmojen kanssa. Ollaan me tänään jo vähän arkisempiinkin puuhiin palailtu muunmuassa pyykkikonetta ollaan ahkeraan täytelty ja tyhjätty.

Hiukan on muuten kehittynyt nuo Dublojen hahmot. Danielilla oli yksi ukkeli entuudestaan, se on multa peritty. Sen lisäksi on mun vanhoja vielä kaksi ikkuna-palaa ja kaksi sellaista pidempää palikkaa, mutta muuten on mun vanhat Dublot lahjoitettu jonnekkin eteenpäin. Tänään vähän tutkailin noita uusia ja kaivoin sen vanhan esille vertaillakseni vähän niitä.

Ei oo varmaan vaikea arvata, mikä on reippaat parikymmentä vuotta vanha ja mikä on uudempi..

Nyt täytyy käydä pikaiseen kokeilemassa, mahdunko yhteen mekkoon minkä meinasin huomiselle laittaa päälle.  Nikon täti ja hänen miehensä järjestää perinteiset illanistujaiset, jotka Nikon äiti ja sisarukset perheineen järkkää joka joulunaika, kokontuakseen yhteen niinkuin joskus ennen vanhaan aattona kokoontuivat omien vanhempiensa luokse. Mä nyt toivon, että se mekko on sen verran venyväistä sorttia, että saisin sen jotenkuten vatsakummun yli keploteltua, mitään fiinejä raskausvaatteita kun en omista. Peukut pystyyn. En nyt kehtais ihan farkuissakaan mennä.