Piparkakkutalo.

Mä en oo koskaan tehnyt piparkakkutaloa. Kerran yritin, mutta en koskaan ehtinyt/jaksanut koota talon seiniä vaan syötiin ne loppujen lopuksi sillosen kämppäkaverin kanssa. Nyt kutienkin tässä lukemieni blogien joukossa on tosi monessa esiintynyt itse tehtyjä taloja ja kun tuossa kuun alussa vielä meidän taapero-poppoon pikkujouluillessa meillä kertoi yksi äiti tehneensä talon itse, iski sitten muhunkin sellainen pakko-tehdä-nyt-ite! Kaavat ja muut ohjeet nappasin Kinuskikissan blogista, tästä postauksesta.

Meinasi usko jo loppua kesken, kun oon ollut niin supersaamaton, mutta vihdoin sunnuntaina sitten kaavatappelujen jälkeen ja pojan mentyä päikkäreille kaulin (valmis)taikinan ja aloin kaavoja myöten osia pellille leikkaamaan.

Ensi kerralla ehkä kannattaisi taikina kaulia suoraan leivinpaperille, niin ettei talon osat väänny ja vääristy siirtämisen aikana, mutta sain aika hyvin väännökset korjattua kaavojen avulla vielä ennen osien uunittamista. Ensin paistoin pikkuosat, eli oven ja ikkunaluukut. Niiden paistoaika mulla oli kuusi ja puoli minuuttia. Seuraavaksi menneitä kattopaloja paistoin minuutin kauemmin, mutta se ei riittänyt vaan katto jäi liika pehmeäksi (+Niko söi ne palat kahvin kanssa). Seinäosia paistoin sitten kahdeksan minuuttia ja se oli sopiva aika. Ikkuna-aukkoihin ripoteltu tikkarimurskakin sulasi niin kuin piti. Nopeasti illalla leivoin vielä uudet kattopalat ja paistoin niitä 8 minsaa ja siinä mulla oli valmiina palaset.

Talon kokosin vasta eilen. Eniten jännitti sulan sokerin käsittely, mutta sekin meni yllättävän hyvin. Katto taas tuotti ongelmia, kun en saanut lätättyä sitä tarpeeksi nopeasti paikalleen. Nikon avulla kuitenkin katto muutaman epäonnistuneen yrityksen jälkeen saatiin sinne minne kuului. Talossa toimii tuuletus ainakin tosi hyvin, kun seinät ja kattopalat ei ihan täydellisesti mätsää ja vähän harmitti se, miten paljon jouduin loppujen lopuksi sulaa sokeriakin käyttämään, mutta muuten oon todella tyytyväinen :).

Koristeluihin olin varannut sokerikuorrutetta, lajitelman erilaisia nomparelleja ja yhden paketillisin ranskanpastilleja. Oven ja ikkunaluukut + osan seinistä koristelin sokerikuorrutteella ja nomparelleilla ennen liimaamista ja pastilleja olin ajatellut käyttääni vaan pelkästään kattoon. Aloin niitä sitten liimailemaan kattoon värijärjestyksessä huomatakseni vaan ekan palan puolivälissä, että paketillisessa ei olekkaan tasaverran kaikkia värejä. Mun lootassa oli eniten vaaleanpunaista, sitten vaaleanlilaa ja valkoista oli kaikkein vähiten. Valkoinen sitten vähän loppuikni kesken ja ekan kattopalan alimman rivistön vetäisin pelkillä vaaleanpunaisilla.

Sanottakoon nyt vielä, että yksi paketillinen pastilleja ei riitä kattopaloihin JOS niitä mellejä laittaa ihan vieri viereen. Toisen palasen kohdalla jouduin vähän improvisoimaan ja se onkin ihan erilainen, mitä ensimmäinen.

Tykkään kylläkin tuosta hätävararatkaisusta enemmän (vaikka kävi kuorruttaessa pari pientä kämmiä) ja seuraavalla kerralla ehkä suosiolla koitan laittaa namit vähän väljemmin. Loput vaaleanpunaiset pastillit käytin talon alareunan koristeeksi ja pari vaaleanlilaa sitten vähän sinne tänne. Ja taisi osa mennä suuhunkin.

Samalla vaivalla tuli vähän kuin kaksi taloa, riippuu mistä suunnasta sitä katsoo.

Eihän se nyt mikään valioyksilö ole, mutta oon kyllä pirun ylpeä kun (melkeen) alusta asti ihan itse tämän tein! Jos ensi jouluna koittaisin tehdä taikinankin vaikka itse :)