Alkaa joulu välipäivineen kohta olla juhlittua. Hiukan reilu kymmenen kuukautta, että voi taas julkisesti alkaa seuraavaa joulua odottamaan. Tänä vuonna me vietettiin jouluaattoa ensimmäisen kerran kotona. Mun mielestä nyt, kun ollaan lapsellinen perhe, kuuluu aatto kotosalla viettää. Niin, ettei tarvitse aikaisempien vuosien tapaan ensin käydä syömässä mun vanhemmilla ja sitten mennä iltaa istumaan Nikon vanhemmille ja lopulta päästä kotiin niin väsyneenä, ettei oikein muuta jaksa, kuin mennä suoraan maate. Niin ja jokaisessa paikassa pitäisi vielä avata lahjoja. Niinpä ilmoitin vuosi sitten, että seuraavana aattona ollaan vaan kotona ja meille voi sitten tulla syömään.
Meillä oli jouluaattona syömässä sitten mun vanhemmat. Nikon vanhemmatkin kutsuttiin, mutta he menivätkin Nikon isäpuolen äidin luokse syömään. Oltiin kutsuttu porukat meille kahdeksi ja jotenkin mä kuvittelin, että ehdin ihan hyvin siinä aamun mittaan kaiken laittamaan esille ja tarjoilukuntoon, kun melkeen kaikki oli kuitenkin valmiiksi tehty. Yllättäen mun koko aamupäivä meni keittiössä tohon kahteen asti, kun heti aamusta ensin keittelin luumukreemin valmiiksi, sitten kananmunia kattilallisen ja kastikkeenkin viimeistelin. Sitten yhtäkkiä piti jo kuoria perunat ja laittaa laatikot uuniin. Jossain kohtaa ehdin kuitenkin ihan hyvin käymään suihkussa ja hetkeksi rauhoittumaan, ennen kuin piti ihan kaikki sapuskat laittaa esille.
Meidän joulupöydästä löytyi varmaan aika perinteiset ruuat. Tai kaikki sellaiset, mitä sitä itse jouluruokailussa ainakin kaipaa. Maanantaina olin käynyt Citymarketin tiskiltä hakemassa kylmäsavu- ja graavilohta, äiti toi mukanaan itse tekemäänsä suutarinlohta ja siinä meidän kalatarjottavat sitten olikin. Muita kylmiä tarjottavia oli lihahyytelö, herneet, italiansalaatti, raejuusto, kananmunat, piimäjuusto, rosolli ja kinkku, jonka olin ihan itse ensimmäistä kertaa ikinä(!!) paistanut sunnuntaina. Lämpimiä ruokia olivat meille perinteiset peruna-, lanttu- ja maksalaatikot, höyrytetyt perunat, lihakastike ja lihapullat.
Kaikkea yritin laittaa vaan sen verran, että olisi kerralla mennyt, mutta vaikka kaikki lisää ottivat jäi silti jääkaappiin takaisin laitettavaa. Ainoa jonka loppumista mä en pelännyt oli kinkku, jota ennen paistamista oli sen viiden ja puolen kilon verran.
Mulla kävi aattona vähän niin onnettomasti, että unohdin kameran olemassaolon ihan täysin ja aatosta ei olekkaan oikein muita kuvia, ton ylläolevan lisäksi. Tai pari kuvaa kahvipöydästä ja kissoista sitten, kun saivat oman pakettinsa.
Syömisten jälkeen kuitenkin istuttiin ihan hetken aikaa, kunnes sitten jaettiin ja avattiin lahjat. Vaikka Daniel oli tullut lauantaina kipeäksi ja olikin ihan flunssainen ollut siitä asti, jaksoi poika kuitenkin repiä aikamoisella innolla paperia lahjojen päältä. Ihmeellisesti sitä energiaa ja virtaa riitti, vaikak ruokailutkin on olleet vähän mitä sattuu viime päivien aikana, kun ilmeisesti nyt sieltä olisi ne kulmahampaat vihdoin tulossa. Daniel olisi mieluusti auttanut muitakin lahjojen avaamisessa, mutta koko touhulle tuli stoppi, kun yhdestä paketista paljastui radio-ohjattava auto. Meinasi pari lahjaa jäädä kokonaan aukaisematta, kun mikään muu ei enää kiinnostanut sen jälkeen.
Mitään yleiskuvaa lahjoista en tietystikkään älynnyt ottaa ja nyt lahjat on niin ympäri ämpäri leviteltynä, etten tähän hätään edes jaksa. Kuitenkin muita lahjoja, joita Daniel sai, oli: kylpytakki, yöpuku ja Dublon sirkuskuljetus-setin mummulta ja moffalta, kummitädiltä omat pikku-reinot, kummitädiltä ja kummisedältä juhlapuvun, joka sisälsi siis suorat liituraitahousut, valkoisen kauluspaidan, liviin ja rusetin. Me oltiin ostettu pari erilaista kirjaa, sen radio-ohjattavan auton ja pienen imurin.
Myös me oltiin Nikon kanssa oltu yllättävän kilttejä, kun oli meillekkin aika monta pakettia pukki tuonut kuusen alle. Niistä mainittakoon, että Niko sai muunmuassa juoksuhousut ja GTA5:n ja mä sen toivomani yöpuvun, sekä kameraan uuden putken (TAMRON 17-50mm f/2.8 XR Di II SP). Näiden lisäksi oli vielä muutamia elokuvia, mun kummilapsilta nätit kynttilä-jutut ja porukoilta rahaa ja arpoja. Tuosta rahan antamisestakin sanotaan joka vuosi ettei tarvitsisi niin paljoa antaa, mutta eipä se ole vielä mennyt perille asti.
Lahjojen jälkeen siirryttiin kahvittelemaan ja aika pian sen jälkeen mun vanhemmat lähtivät sitten kotiin, kun heilläkin oli jotain lahjoja kuulemma ilmestynyt kuusen alle.
Joulupäivänä oltiin sovittu, että mennään sitten Nikon vanhempien luokse, kun ei aattona kerta oltu yhdessä. Alunperin oli tarkoitus aloittaa syömingit kolmelta, mutta Nikon äiti soitti ja sanoi, että Noora ja Jasper ei päässeetkään lähtemään ihan niin ajoissa venähtäneiden unien takia, ja ehtisivät ehkä aikaisintaan neljäksi, joten syömiset siirrettiin siihen. Koska me ei oltu aattona käyty hautausmaalla tosi mälsän sateisen kelin, lähdettiin ajelemaan ennen anoppilaan menoa sinne. Mä ja Daniel tosin odoteltiin autossa sen aikaa, kun Niko nopeasti vei isänsä haudalle kynttilän, kun sitä vettä tosiaan sateli sen verran.
Loppujen lopuksi me alettiin sitten syömään ennen, kun Noora ja Jasper ehtivät paikalle, kun Noora oli ajanut Tampereen jälkeen viitisenkymmentä kilometriä väärään suuntaan. Ne ehtivät sitten perille siinä, kun muut oltiin lopettelemassa. Pukki oli mummilaankin tuonut vaikka miten paljon lahjoja, joita alettiin availemaan siinä hetken rauhallisen hetken päästä syömisten jälkeen.
Daniel sai muunmuassa plaston kuormurin mummilta ja ukilta, Noora-tädiltä ja Jasper-serkulta Dublon numerojuna-paketin ja Teneriffalta ostetun teepparin, jollainen samanlainen oli myös serkkupojalla. Kummisetä oli ostanut Hevisauruksen kitaran, joka olikin ihan huippu. Vähän aikaa siinä leikittiin lelujen kanssa, kunnes Niko vei ne sitten autoon, että saatiin olohuonetta vähän siivottua ennen kahvitteluja. Kotiin päästiin lähtemään seiskan jälkeen. Daniel oli ihan väsynyt ja iltapalan jälkeen oli väsymys mennyt sen verran yli, ettei nukkumaan rauhoittumisesta tullutkaan enää mitään. Aiemmin päivällä poika oli kanssa kaatunut suoraan päin keinuhevosta ja onnistui näin saamaan mustelman vasempaan poskeensa. Ihme ettei siinä illalla tänttäröidessä tullut enempää mustelmia, kun ensin poika kellahti patteria päin ja sitten heitti vielä toistamiseen mukkelismakkelis, kun varomattomasti pyöri ympyrää. Lopulta uni voitti puoli yhdeksän jälkeen, eikä mennytkään ihan niin pahaksi valvomiseksi, kun oltiin ajateltu.
Tänään pitäisi sitten vielä mennä syömään mun vnahempien luokse. Ollaan sovittu, että yhdeltä olisi ruoka. Ja jossain kohtaa meidän pitäisi ehtiä syömään pois noita omassa jääkaapissakin olevia sapuskoja. Huhhuh. Vaikka joulu onkin ihana, niin pirun rankkaa on kyllä tää jokapäiväinen kyläily. Ja huomenna vielä pitäisi mennä viettämään noita Nikon suvulle perinteisiä iltamia. Sen jälkeen sitten ei olekkaan mitään suunnitelmia sovittuna vaan voidaan vaan olla ja nauttia Nikon loppulomasta, joka on loppiaiseen asti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti