Eilinen yö oli ihan kamala! Ensinnäkään Daniel ei meinannut millään illalla mennä nukkumaan ja loppujen lopuksi nukutin pojan syliini nojatuolissa maidon kanssa. Edellisenä iltana oli sama. Kello oli sitten jo puoli kymmenen, ennen kuin pojalle tuli uni. Me päästiin nukkumaan yhdentoista jälkeen, kun katottiin julkki-BB:tä, ite nukahdin varmaan siinä 23:30-23:45 ja heräsin sitten kahdeltatoista Danielin itkuun joka muuttui tosi nopeaan ihan hysteeriseksi. Eikä auttanut syliin ottaminen, ei hyssyttely. Nikokin nousi ylös, kun yleensä ellei poika rauhoitu mun syliin niin sitten Nikon syliin kyllä, mutta nyt sekään ei auttanut. Meni varmaan puoli tuntia ennen kuin itku lopulta laantui.
Yritettiin antaa vähän maitoa, mutta ei kelvannut ja tuli uusi itku. Istumaan ei voinut mennä vaan pii kävellä ympäri huushollia tutkimassa kaikki eri lamput ja mielellään niin, että Daniel sai itse laittaa niitä päälle. Lopulta maito kelpasi olohuoneen sohvalla yhden jälkeen. Kun yritettiin mennä pojan huoneeseen niin itku alkoi taas, ei selvästi tahtonut mennä nukkumaan. Se itku jatkui pienin tauoin melkein kahteen ja siinä kohtaa turvauduttiin suppoon.
Loppujen lopuksi puoli kolmen aikoihin Dani rauhottui sen verran, että Niko pääsi pojan huoneen nojatuoliin istumaan poika sylissään ( ja oikeen missään kohtaa Daniel ei rauhoittunut mun syliin kunnolla, tuli muuten tosi hyvä fiilis itelle...) ja kymmentä vaille kolme tehtiin vaihturi, kun Nikon kuitenkin piti saada yöllä vähän nukuttuakin. Hyräilin unilaulua ja lopulta vartin yli kolme poika nukahti ja siirsin takaisin nukkumaan pinnikseen.
Ei ole niinku mitään käryä, mikä nämät viimeöiset heräilyt on aiheuttanut. Siihen voi olla montakin syytä. Esimerkiksi vaikka hampaat, painajaiset/öiset kauhukohtaukset tai vaikka korvat. Aamulla herättiin kahdeksalta. Soitin sitten samantien tk:hon, että saadaan ainakin korvatulehdus tarkistettua ja miksei suukin siinä samalla. Ollaan nyt menossa 12:45, osuu vähän ehkä Danin päikkäreiden kanssa samaan aikaan (tai no mistä mä tiedän miten päiväunet tänään edes menee, ne kun on muutenkin nukuttu ihan erilailla nyt viimisen viikon aikana), mut toivottavasti nyt sen verran jaksaa siellä olla, että saadaan asia tarkistettua. Aamulla poika kuitenkin oli taas ihan pirteä ja iloinen, nauroi sängyssä, kun menin hakemaan. Ehkä viime päivinä Daniel on kuitenkin ollut vähän herkempi kiukuttelemaan eikä ruokakaan ole ihan samalla tavalla maistunut. En sitten tiiä. Ihan hirveetä, kun ei tiedä mikä toista vaivaa ja on sitten vaikea auttaakkin :(.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti