Neuvola 17+3 ja ultra-juttuja.

Mulla oli tänään toinen neuvolakäynti tämän raskauden aikana. Ensimmäinen oli 26.7 ja sen jälkeen oon käynyt kerran varhaisultrassa ja kerran lääkärikäynnillä. Tämän päivän neuvola oli sovittu yhdeltä. Koitin turhaan saada Danielia nukkumaan hyvissä ajoin ja näytti vähän siltä, että joudutaan lähtemään neuvolaan ihan väsyinä. Lounaan jälkeen, yhdentoista maissa poika kuitenkin nukahti ja ehti nukkumaan hiukan yli tunnin, ennen kuin herätin ja puettiin lähtöä varten.

Daniel leikki kiltisti koko sen reippaan puolituntisen, mitä tuolla viivyttiin. Mitä nyt välillä kävi neuvolatädille hymyilemässä ja pyysi päästä syliin istumaan. Keskusteltiin parisuhteesta muunmuassa. Samat kysymykset taisi olla, mitä sillon kun Dania odotin. Tai ainakin ne mun muistikuvan mukaan samoilta vaikutti, mutta tuskinpa tollaset perusmateriaalit niin kovin tiuhaan vaihtuu. Kerroin, että ekat liikkeet tunsin 18.9 ja sen jälkeen on joka päivä tuntunut enemmän ja vähemmän pieniä potkuja. Tässä kun on sen verran vähän väliä edelliseen odotukseen niin pystyy hyvin vertailemaan ja tämä vauva on huomattavasti vilkkaampi, mitä Daniel oli. Sydänäänetkin saatiin kuuluviin tosi nopeaan, kun Daniel oli aina jossain piilossa ja ujoili.

Lopussa neuvolantäti kysyi vielä, että onko supistellut. Siihen vastasin ihan rehellisesti, että entiedä. Yksi päivä oli sellaisia supistusmaisia kipuja (tosi lieviä siis) vatsalla ja vuoroin selän puolella. Se oli muistaakseni sellasna päivänä, että oli tullut nosteltua Danielia tavallista enemmän ja kanniskeltua myös. Niitä kesti hetken aikaa, mutta meni sitten ohi, joten en jäänyt niitä sillon murehtimaan enempää. Vastaisuudessa kuitenkin pitää miettiä, mistä johtuu ja ottaa neuvolaan sitten yhteyttä jos kyseessä onkin jotain supistuksia, koska niitä ei tässä kohtaa kuitenkaan kuulu olla. (Tälläkin hetkellä tosin tuntuu vähän metkalta, mutta vissiin liitoskipuja, joita en kyllä yhtään muista tosta ensimmäisestä.)

Neuvolakorttiin merkittiin seuraavia.

Raskausviikko 17+3
Paino +1,8
Turvotus -
RR 103/68
Syke +155
Liikkeet ++
Näyte oli puhdas

Olin melko varma, että paino olisi noussut paljon enemmän siitä ensimmäisestä kerrasta. Vaikka on toikin nyt paljon. Yyh. No lopetan sen stressaamisen tähän.

Samalla sain lähetteen Medisonariin rakenneultraa varten, jonne varasin ajan sitten kun kotiin pääsin. Rakenneultra on 15.10 kello 18.00. Jännittää ihan tajuttomasti. Toi ensimmäinen ultra kun oli varhaisultra, ei siihen oltu varattu mitään verinäytteiden ottoa, että voidaan mahdollista downin syndroomaa ja sitä-toista-jonka-nimeä-en-muista seuloa paremmin. Varhaisultrauksessa raskaus oli kuitenkin jo niin pitkällä, että ultraaja sai otettua hyvin niskaturvotuksen ja nenäluun mitan, joten varsinaiseen np-ultraan ei koskaan tullut mentyä ja aika verikokeen varaukseen unohtu ihan täysin. Ja vaikka tuo rakenneultrakaan ei ole ihan sataprosenttinen, joten luultavasti mä jännitän taas ihan sinne synnytyssaliin asti.

Oli ihana kuulla tänään taas sydänääniä. Tämä vauva taitaa kuitenkin olla sen verran vilkkaammanpuoleinen, että nyttenkin tässä istuessa tuntui pieni töytäisy alavatsalla, että ei niin paljoa tarvitse murehtia jatkuvasti ja kun kuitenkin takana on yksi onnistunut raskaus on sitä ehkä senkin vuoksi ihan h i u k a n kevyemmällä mielellä. Ja niin, jos vaan on mahdollista niin kyllä me varmaan sukupuoli kysytään, mikäli se näkyy. Niko on sitä mieltä, että tyttö tulee, itsellä on poika olo. Ehkä siksi, kun tämä on niin samanlainen, mitä Danielia odottaessa, olo on hyvä eikä ole tarvinnut pahoinvoinnista tämänkään kanssa kärsiä (mä en nyt laske sitä pientä kuvotuksen tunnetta, mikä kesti pari viikkoa aina sen puoli tuntia syömisen jälkeen). Toisaaltaan ei sukupuolella väliä, kunhan vauva on terve. Ja molemmat on ihan tervetulleita.

Loppuun vielä erittäin tyylikäs peilikuva kaikella ylimääräisellä roinalla mitä on kerääntynyt tason päälle. Näytän hyvin syöneeltä tai sellaselta henkilöltä kelle on kertynyt vatsan seudulle sisäelinrasvaa... Muttajoo. Maha kasvaa paljon nopeammin mitä ensimmäisessä. Tai no kyllä kai, kun ei ole ehtinyt kroppa vielä kahta vuotta lepäämään ja palauttamaan kaikkia sisäelimiä oikeille paikoilleen ja kai sekin kun kohtu on jo kerran kasvanut/venynyt vaikuttaa myös. Sen verran vaabeli painaa, että selällään en oo pystynyt nukkumaan enää muutamiin viikkoihin, kun heti puutuu paikat ja ei ylös meinaa päästä. Inhottavaa vaan, kun yöllä unissaan sitä jotenkin aina vaan kääntyy selälleen, vaan herätäkseen hetken päästä jomotukseen. Aa sitä jättimahaa odotellessa. Ehkä mä ennakoin ja ostan oikeasti jonkun silkkipyjaman ja lakanan, että sujuu kääntyminen sutjakkaammin. Tai hankin kääntölaitteen, että Niko saa kammeta mut sitten toiseen asentoon :D.

Nyt palaan kutomaan sukkia.