Pikku haaveri ja pottailun kuivaharjoituksia.

Alkaa olemaan olot meillä jo voitonpuolella. Raskaus vähän rajoittaa omaa droppaamista flunssan aikana ja googeloimalla sitten selvitin, miten oloa saisi helpotettua. Mua nyt enimmäkseen vaivasi vain kipeä kurkku, joka sattui niin paljon ettei melkein kyennyt puhumaan ollenkaan. Joka paikasta löytyi samat vinkit; mynthoneita ja lämmintä hunajavettä. Niitä sitten vetelin parina päivänä, mutta lopullisin potkun flunssan persauksille antoi kyllä äidin tekemä mustaviinimarjamehu. Tai sitten satuin sen yhden lämpimän mehumukillisen juomaan juuri silloin, kun lentsu oli muutenkin jo lähdössä, mutta seuraavana päivänä oli kurkkukipu kyllä kadonnut. Danielia vaivaa yskä vielä ja nenukin vuotaa, mutta luulisin että pahin on nyt jo takana. Ellei perjantaihin mennessä yskiminen ja nenän vuotaminen ole kuitenkaan yhtään laantunut, niin sitten varmaan soitan terveyskeksukseen ja pyydän päästä näyttämään, kun sitten on tauti vaivannut melkein sen pari viikkoa.

Oltiin tänään kuitenkin ulkona. Pitkästä aikaa, kun en ole viitsinyt ihan räkäpäissään olevaa poikaa ulos viedä + omakin olo ollut kuitenkin sen verran hömelö, ettei siksikään ole jaksanut. Puettiin syksyn ekan kerran välikausihaalari päälle, olinkin sitä vähän jännittänyt, että mahtuukohan se enää ollenkaan, vaikka keväällä otinkin sen verran ison koon, että pitäisi kasvuvarat olla. Keväällä haalari ei edes oikein päässyt kunnon käyttöön, kun Daniel ei muuta tehnyt kuin ryöminyt, eikä sitäkään ulkona.

Haalari oli juuri passeli ja se päällä onnistui liikkuminenkin ihan hyvin. Tänään Daniel otti myös ensimmäiset askeleensa ulkona. Ei kylläkään nurmikolla, taisi olla liian epätaisainen tai omituinen alusta kävelemiseen. Etupihalla asteltiin kuitenkin reippaasti ja kun käytiin postilaatikolla posteja vilkuilemassa, niin ihan tuossa tielläkin onnistui kävely hyvin. Sisällä Daniel alkaa koko ajan enemmän ja enemmän liikkumaan kävellen, vaikka konttaakin vielä tosi paljon.

Ilmojen viileneminen tarkoittaa lämpöisemmän vaatetuksen lisäksi myös joka päiväistä ihon rasvaamista. Hetken ulkoilemisen jälkeen Danielin posket olivat ihan punaiset. Ei sellaisen tasaisen punaiset vaan enemmänkin ehkä kirjavat. Luultavasti kirjavuus johtui kuitenkin vuotavasta nenästä ja siitä, että kämmenselällä pyyhittäessä se räkä taisi kulkeutua poskille kanssa. Tyhmä minä, kun unohdin nessut sisälle. Punoitus kuitenkin katosi hetken sisälläolon jälkeen. On Daniel perinyt multa tämän ihotyypin, hiukan ehkä atooppisenlaisen. Omakin iho, varsinkin kädet, kuivuu ihan törkeesti talvisin ellei muista joka päivä rasvata pariin kertaan.

Perjantaina apteekista ei muuten tarttunutkaan mukaan nenäsumutetta tai yskänlääkettä. Apteekissa sattumalta oli töissä tuosta meidän äiti-lapsi-ryhmästä yksi äiti, jonka kanssa juteltuani päädyin olla ottamatta niitä yskänlääkkeitä. Sen sijaan otin kokeiluun VICKSin eteeristen öljyjen lisähöyrystimen, jonka laitoin yöksi pistorasiaan. Höyrystin levitti pojan huoneeseen mentholin ja eukalyptuksen hajua ja piti selvästi nenän auki koko yön. Seuraavana yönä nimittäin kun ei laitettu höyrystintä paikalleen, sain käydä rauhoittelemassa poikaa pariin otteeseen. Ihan kätevän oloinen laite. Maksoi 16 euroa ja mukana tuli viisi tyynyä ja lisätyynyjä saa ostettua apteekista. Ja siinä pistorasiaan tulevassa höyrystimessä on myös yövalo, ihan kiva lisä.

Sunnuntaina olisi ollut mun kummipojan kahdeksanvuotis syntymäpäivät tai siis niiden kahvittelut. Ilmoitin kuitenkin kummipojan äidille, ettei me päästä tulemaan, kun ollaan sen verran kipeinä vielä ja että voitaisiin tulla vaikka viikolla, kun olo on vähän parempi. Mun porukat tuli sieltä sitten käymään tässä meillä ja Daniel innoissaan esitteli kävely- ja taputustaitojaan mummulle ja moffalle. Intotärinä jäi vähän sitten päälle ja siitä kun Dani yritti seuraavaksi lähteä konttaamaan jäikin kädet jotenkin merkillisesti polvien alle jumiin ja poika lensi suoraan naamalleen. Suussa oli tutti, mutta silti hammas onnistui nirhaisemaan huuleen reiän, josta tuli verta ihan tajuttoman paljon. Kesti hetken, että poika siitä rauhottui ja saatiin kaikki veri pyyhittyä pois kasvoilta ja käsistä. Voi toista :(

Niko siitä soitti vielä äidilleen (se kun on töissä päiväkodissa jossa tapahtuu varmaan vähän useammin samankaltaisia haavereita ja kun Nikon mielestä etuhampaiden ympärillä ikenissä oli verta, että jos se veri ei tullutkaan huulesta vaan hampaista/ikenestä) ja kysyi asiasta. Anoppi käski mennä lääkärille, jos hampaat heiluu tai huuli on revennyt. No väkisin sitten kotiettiin niitä etuhampaita heilutella, mutta eipä poika juurikaan antanut suuhun koskea. Itse olin kyllä sitä mieltä, että se oli pelkkä huuli johon sattui ja josta se veri tuli, mutta kiitos anopin aloin kuitenkin pelkäämään, että mitä jos ne hampaat nyt sitten tippuu tai mustuu...

Daniel on kuitenkin ihan normaalisti mun mielestä nyt antanut pestä hampaat ja pureskelee legopalikoita ja muita leluja, joten tuskinpa ne hampaat nyt niin kovin kipeät on... Kyllä silti vähän jäi pelottamaan. Hassua, ettei huulikaan yhtään kyllä turvonnut. Tai heti tapauksen jälkeen huuli oli hiukan turvoksissa, mutta se turvotus laski tosi nopeasti.

Päätin myös aloittaa pottaan tutustuttamisen. Tai tämä nyt on jo toinen kerta. Ostettiin joku aika sitten Baby Björnin pottatuoli johon yritin pojan silloin heti istuttaa seuraavana aamuna, jos vaikka aamupissat olisi tullut pottaan. Siitähän tuli kauhea huuto, eikä Daniel suostunut istumaan potalla ollenkaan. Jätin sitten koko pottatouhut odottamaan ja nyt parisen kuukautta myöhemmin ajattelin kokeilla taas. Tällä kertaa tosin otin vähän erilaisen tyylin ja nostin potan vessasta tuohon eteiseen. Jos nyt ensin tutustutaan pottaan, kuivaharjoitellaan siinä istumista ja todetaan ettei se ole ollenkaan tyhmä juttu. Eilen kokeilin ekan kerran ja istutin monta kertaa pojan potalle istumaan, jossa edelleenkään ei kovin kauaan viihdytty, mutta nyt potta tuntui olevan ihan kiva. Annoin Danielin rauhassa tutustua siihen. Ehkä käytännön kokeiluja voisi alkaa harjoittelemaan vaikka suihkun yhteydessä, noin alkuunsa. Vaikka ei kai potalle oppimisen kanssa mikään tulipalokiire ole. Halu pottailuun tuskin kuitenkaan löytyy väkipakon kautta.

Tämä nyt oli taas tällänen sekametelisoppa.