Äitienpäivä.

Tänään oli mun ensimmäinen äitienpäivä. Sain nukkua pitkään. Mä kuulin kyllä, miten Niko jotain hääri keittiössä, kolisteli tiskejä ja tiesin että laittoi ainakin tiskejä koneeseen. Puoli ysin aikaan Niko ja Daniel tuli sitten makakriin, ne oli lenkillä käyneet poimimassa kimpun kukkia. Valkovuokkoja perinteisesti ja mukana myös tollasia keltasia 'roskakukkia' ja pari koivunoksaa, kun oli vuokkoja löytynyt kuulemma aika hintusnlaisesti :D. Niko olis tehnyt mulle aamupalan muuten, mutta kun ei viitsinyt kun ei ollut ihan varma miten toi mun SD-aamiainen menee, ettei sitten mene väärin. Mutta oli se kyllä siivonnut sitten keittiön, mikä oli ihan superihanaa ♥.

Perinteisesti käytiin mun vanhemmilla ensin. Ollaan yleensä syöty siellä, mutta nyt kun en oo kertonut tästä SD:stä niille, enkä oikeen kellekkään (ihan vaan siitä syystä, että jossain kohtaa mun kaikki dieettiyrityksen on kosahtanut johonkin, niin en sitten tahdo ottaa siitä turhia paineita), niinsanottiin syövämme ensin kotona. No yllättäen siellä oli pöytä notkollaan kaikkia herkkuja. Alunperin aattelin, että en muuten varmasti ota mitään mitä en saa. Mulla oli hoitolaukussa väliapalakin mukana. No otin sitten kuitenkin, ihan pienenpienen palan kakkua. Koska mun eka äitienpäivä. Ja koska muuten äiti olisi varmaan ollut toooosi loukkaantunut, jos en ois mitään ottanu. Sieltä me sitten mentiin Nikon porukoille, jossa juotiin kahvit ja tultiin tähän kotiin joskus puol kuusi.

Ei olisi muuten kannattanut syödä koko kakunpalaa. Alkoi mahassa vääntää ja kiertämään ihan törkeesti. Hassua miten nopeasti kroppa tottuu uuteen ruokavalioon ja miten herkästi se viikon jälkeen reagoi tollaseen hiilaripommiin. No hyi mikä olo.

Ehdottomasti parhainta muuten tässä SD:ssä on se, että mä saan syödä kaaliruokia. Niko kun ei juuri välitä niin ei mun tuu yleensä tehtyä. Tein perjantaina itelleni kaalilaatikkoa. Treenipäivän kaalilaatikkoa, koska siinä on riisiä. Ja tänään mä tein kaalikeiton. Mä voisin varmaan syödä koko tän kuuden viikon aikana pelkkiä kaalijuttuja, koska ne on ihan parhautta :).

Alunperinhän mä myös ajattelin, etten mene ja punnitse itseäni kuin vasta kuuden viikon jälkeen. No Niko ei oo mun sanomisista huolimatta vielä saanut aikaseksi piilottaa tota vaakaa, joten oon ylläripylläri käyny joka päivä. Tänään -2,5kg alkuun. SD:n naamakirjaryhmässä puhuttiin myös senteistä mitä viikon mittaan on karissut ja mäkin sitten uteliaana otin nauhan käteen ja mittasin. Mutta vaan navan kohtia. -4cm näytti se. Kivasti lähteneet nesteet. Mutta hei jee :). Nyt kuitenkin yritän palata ruotuun ton punnitsemisen kanssa ja loput mittailut hoidan sitten viiden viikon päästä.

Eilisestä vielä sen verran, että päätettiin lähteä pyöräilemään tuohon pienen matkan päähän puistoon. Tossa meidän lähipuistossa ei vissiin ole vauvakeinua, niin piti tuonne vähän pidemmälle mennä, että päästiin keinumaan. Siellä oli jotain vähän isompia lapsia keinumassa ja yksi tyttö keinui seistein siinä vauvakeinussa, niin mentiin hetkeksi hiekkalaatikkoon odottelemaan. Keskiviikkona kun treffattiin noita vauvakamuja ja laskin Danielin hiekalle, niin ensikosketus hiekan kanssa aiheutti kauhean itkun. Nyt hiekka oli kuitenkin jännittävää eikä ollenkaan pelottavaa ja sitä olisi tehnyt mieli laittaa suuhunkin. Päästiin me keinumaankin. Varovaisia pikkuhymyjä sai keinuminen, lopusa vähän jopa käkätettiin ja 'amppua' huudeltiin kokoaika. Ja kävi Daniel liukumassa liukumäestäkin meidän avustuksella :).

Kotiin kun tultiin niin istuttiin hetken aikaa nurmikolla ja puhalleltiin saippuakuplia. Sisälle kun tultiin niin huomattiin, että perhana sieltähän tulee Suomen peli! Oltiin missattu kokonaan ensimmäinen erä, mutta kaksi viimeistä nähtiin. Onneksi. Olisi vähän muuten harmittanut, jos oltaisiin illalla avattu telkkari ja alettu kattomaan peliä, eikä siellä olisikaan pelannut Suomi. Niko oli vähän kattonut väärin noi kellonajat, aijai.