Eilen hain postista H&M:n paketin, jonne mä laitoin tikusta viime viikonloppuna.Viime viikon keskiviikkona kun tuli huomattua, että Danielilta puuttuu kokonaan ohuet, sopivan kokoiset pipot! Oltiin silloin puistoilemassa ja piti laittaa ohut kypärälakki, niin oltiin vähän hullunkurisen näköisiä siellä helteessä niiden muiden taaperokavereiden kanssa, jotka kaikki oli niin kesämiehiä. No pistin siis tilaukseen parit lakit. Tai siis sellaisen setin missä oli kaksi myssyä. Oli vielä tarjouksessakin. Niiden lisäksi nappasin ostoskoriin vielä vlakoisen lippiksen ja sitten sinisen dino/lohkari-lippiksen jossa on niskassa kanssa aurinkosuoja. Selasin kanssa nopeaan alennustuotteet ja Danielille löysin vielä syksyyn neulepuseron ja ruskeat korpipallokengät.
Nikolle ostin takin ja itselleni teepparin. ihme ja kumma se takki oli ok Nikolle, joten ei tarvinnut sitä palauttaa. Danielin päähineistä palautukseen meni se valkoinen lippis, kun oli ihan tajuttoman iso. Se aurinkohattu oli samankokoinen, mutta ei sitten taas näyttänyt niin isolta. Ja ne kengät.. Daniel sai vähän aikaa sitten ensikengät. Tilasin Kavat ja melko perusteellisten jalkapohjamittausten ja käyntivarojen lisäämisten jälkeen tulin siihen tulokseen, että sopiva koko niissä on 21. Kuulostaa hurjalta. Joo ne on vähän isot, mutta kun poika ei vielä kävele niin ehkä se jalka sitten kasvaa ihan hitusen ennen sitä ja kengät on passelit. Tästä mä päättelin sitten noiden henumanun kenkien kanssa, että koko 20/21 on varmaan hyvä. No nehän oli monta kertaa isommat mitä noi kavat. Palautukseen meni ja tilalle pistin tulemaan koossa 19.
Se itelle tilaamani paita oli kokoa M. Kuvittelin, että se on varmaan ihan hyvä, isompaa en missäännimessä ajatellu ottaa, koska suunta koko painohommassa on toivonmukaan alaspäin. Ja joo, vaikka olin päättänyt, etten mitään vaatteita osta itelleni ennen kuin tämä kuuden viikon rykäys on ohi, jolloin vasta palkitsen itseni toivonmukaan uusilla ja ehkä kokoa pienemmillä vaatteilla. Teeppari oli kutienkin alennuksessa joten miksikä siis ei. Mutta se oli ihan jäätävä teltta. Palautukseen meni siis sekin sitten. Hmh.
Koti-puolelta mä killailin ostoskoriin vielä uuden torkkupeiton Danielille ja sitten hopeisen kitara-pehmon. Siinä taisikin ostokset sitten olla.
Ai muuten riemuvoitto, kokeilin maanantaina ihan piruuttani yksiä vanhoja housuja jotka olin tammikussa saanut nihkutettua just ja just ylle, mutta sillä seurauksella että se lopputulos oli erittäin epämiellyttävä ja pelastusrenkaat vaan tulvi yli. Nyt ne meni jalkaan ihan ilman ongelmia. Ehkä vielä muutama sentti pois tuolta ongelma-alueelta ja sitten ne istuu taas ihan niinkuin pitääkin. Mutta olin kyllä ilonen :).
Ja että tästä tulisi taas oikein kunnon sekametelisoppa, niin äitienpäivää edeltävänä lauantaina Daniel hoksasi kunnolla miten tuo seisomaan nousu tapahtuu. Ja sen jälkeen poika ei ole mitään mutua tehnytkään, kun noussut erilaisia tukia vasten pystyyn. Alas ei vielä osata tulla ja mulla aina sydän pompahtaa, kun poika lähtee heilumaan ja huojumaan, kun keskittyminen lähtee herpaantumaan. Muutaman kerran Dani on pyllähtänyt pyrstölleen ja kun se oma reaktio on ollut sellainen pelästynyt hengähdys niin pieni itku siinä on tullut. Vaikka varmasti ei se pyllähtäminen ole sattunut.
Mä en yhtään odota iltaa. Mulla on kuudelta hammaslääkäri, jota oon onnistunut välttelemään nyt melkeen puolitoista vuotta. Koska tiedän, että multa pitää poistaa varmaan toinen viisuri. Viimeksi sain paniikkikohtauksen siinä penkissä ja kun en tahdo tas seota siellä, niin no se nyt on sitten vaan jäänyt. Mä sitten niin paljon pelkään hammaslääkäreitä, vaikka munkin hammaslääkäri on ehkä maailman kivoin ja tietää kaikki mun pelot ja muut, että osaa kuitenkin tehdä sitten varovasti. No tää nyt on vaan tarkastuskäynti, ettei tällä ekrtaa tehdä mitään, mutta se seuraava.. Pyydän rauhottavia. Josko se kokemus ei sitten olisi niin kamala.
Tää tarkottaa kanssa sitä, että oon juuri siellä penkissä sillon, kun Suomen peli alkaa. Niko ystävällisesti lupasi laittaa tallennukseen ja katotaan vähän jälkijunassa. Täytyy vaan pitää kaikki radiot, mööpelit ja naamakirjat kiinni siihen asti, kun muuten katoaa koko hommasta jännitys.
Nyt kotityöt kutsuu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti