Oon ollut vähän huolissani siitä, kun Daniel ei ole osoittantu vielä minkäännäköistä halua edetä muuten kuin ryömien. Anoppi sanoi jossain kohtaa, että Danielin kummisetä oli sellanen, että jätti konttaamisen kokonaan välistä ja kouluiässä oppimisvaikeudet selitettiin sillä. Tekee hyvää aivoilla edetä vissiin kaikki vaiheet läpi. Tähän mennessä Daniel on päässyt ryömimällä jokapaikkaan minne on tahtonut. Ja halutessaan se vauhti on ollut tosi hurja. Kun poika pyrähtää liikkeelle, niin siinä saa itse ottaa juoksuaskelia jos tahtoo perässä pysyä.
Nyt kun on opittu nousemaan seisomaan, niin Daniel on ottanut itse askelia tukea vasten. Poika liikkuu jo aika sujuvasti sohvapöydän reunasta kiinni pitäen ympäri pöytää. Konttausasentoon Dani on noussut jo pidemmän aikaa, mutta siitä eteenpäin on tehty sellainen mahaplätsi-syöksy ja matka on jatkunut ryömien.
Tänään käytiin Danin kummitädin- ja sedän luona ja siellä kahvia juodessani ja pojan keittiön lattialla leikkiessä tuo sitten nousi konttausasentoon ja otti muutaman pienen konttiaskeleen eteenpäin. Niin pienen, että matkaa taittui ehkä sentin verran, mutta otti kuitenkin. Ja ennen iltapuuroa leikittiin pojan huoneessa ja siellä Daniel otti useampaan kertaan sellaisia 5-6 konttausaskeleen mittaisia pätkiä. Ehkä meillä ei jääkkään konttausvaihe välistä :).
Konttaamaan oppiminen helpottaa myös siinä, että voidaan paremmin osallistua ryhmän puistotapaamisiin, kun leikkipuistossa on huomattavasti parempi edetä kontaten, kuin ryömien. On se kyllä jännä, miten nuo pienet ihan yhtäkkiä oppii juttuja. Ei meinaa millään käsittää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti