Noniin, eiköhän se poika sitten tänään kopsahtanut alas vähän lujempaa. Tilanne ei ollut tuo kuvssa oleva, vaan vähän sen jälkeen, kun olin puhelimessa ja Dani kiipesi lahjetta pitkin ylös. Kaatui suoraan selälleen (oli onneksi vaan polvillaan) ja löi päänsä kopsahduksen kera lattiaan. Ei meinannut itkua saada loppumaan, edes peilikuvan katsominen ei auttanut. Katsottiin sitten hetken aikaa telkkarista mainoksia itkukohtauksen jälkeen ja sitten oli tainnut koko kaatuminen jo unohtua. Tässä uudessa taidossa on muuten yksi huono puoli (kaatuilujen lisäksi). Nimittäin illan nukkumiset on yhtäkkiä menneet taas vaikeammiksi. Daniel kun ei osaa laskeutua itse alas ja kun on ylös pakko nousta koko ajan, niin tietysti tyyppi roikkuu siellä pinnasängyn reunalla ja loppujen lopuksi se koko show menee pelkäksi kikatteluksi, kun on mahdottoman mukavaa äidin tai isin tullessa koko ajan laskemaan alas.
Kai se laskeutuminenkin sieltä sitten jossain kohtaa opitaan?
p.s. meni muuten hammaslääkärireissu kivasti. Ei ollutkaan muuta kuin röntgenkuvat ja tarkastus. Seuraavaksi hammashygienistille ja sitten pitäisi tässä viikon sisälle päättää mitä teen ton viisurin kanssa. Sen yhden tiedetyn reiän (joka siis siinä viisurissa on, minkä takia se pitäisi poistaa, ennen kun alkaa vaivaamaan..) lisäksi oli vaan yksi. Mun hammaslääkäri ehdotti, että vaihtoehtosesti voin ottaa ennen kun tuun niin rauhottavan, mutta sen teho on sitten mitä on ja siinä se tai sitten voidaan pyytää paikalle anestesialääkäri, jolloin olisin koko toimenpiteen vähän niinkuin puoliksi nukutettuna. Se vaan maksaa ihan törkeän paljon! Mutta mietin sitä kuitenkin.
p.p.s. Ohho, olipas taas melkonen peli. Näytti hyvältä ja sitten yllättäen taas kakkoserä ihan kuraa. Ihme että jatkoon päästiin, mutta hyvä kuitenkin.
p.s. meni muuten hammaslääkärireissu kivasti. Ei ollutkaan muuta kuin röntgenkuvat ja tarkastus. Seuraavaksi hammashygienistille ja sitten pitäisi tässä viikon sisälle päättää mitä teen ton viisurin kanssa. Sen yhden tiedetyn reiän (joka siis siinä viisurissa on, minkä takia se pitäisi poistaa, ennen kun alkaa vaivaamaan..) lisäksi oli vaan yksi. Mun hammaslääkäri ehdotti, että vaihtoehtosesti voin ottaa ennen kun tuun niin rauhottavan, mutta sen teho on sitten mitä on ja siinä se tai sitten voidaan pyytää paikalle anestesialääkäri, jolloin olisin koko toimenpiteen vähän niinkuin puoliksi nukutettuna. Se vaan maksaa ihan törkeän paljon! Mutta mietin sitä kuitenkin.
p.p.s. Ohho, olipas taas melkonen peli. Näytti hyvältä ja sitten yllättäen taas kakkoserä ihan kuraa. Ihme että jatkoon päästiin, mutta hyvä kuitenkin.
2 kommenttia:
Leo oppi laskeutumisen aika nopeesti kyllä, mut se nousee silti edelleen jatkuvasti pinnasängyssä seisoon eikä mee itse takas makuulle...! :D
Noita kopsahduksia sattuu kyllä täälläkin vieläkin, varsinkin jos on joku leikki meneillään ja keskittymiskyky vähän herpaantuu. Mut en tiedä onko Leo oppinut jo vähän kannattelemaan päätä kaatuessaankin vai onko se vaan jo niin tottunut, kun nykyään Leo ei enää juurikaan itke vaikka kaatuis selälleen. :D Se on tullut ihan suorilta jaloiltakin selälleen useemmin, mut onneks yleensä pyllyn kautta!
No toivottavasti meilläkin opittaisiin pian laskeutumaan. Ja voi höh, miksei sieltä sitten voi alas mennä :D
Hui kauhia. No tuskinpa noilta kaatumisilta ja kopsahduksilta voi välttyä, vaikka miten koittaisi topata toisen johonkin pumpuliin. Ja oma reaktio kanssa varmaan aika paljon vaikuttaa siihen, tuleeko itku vai ei. Mulla kun on tapana säikähtäneenä haukata henkeä, kun toinen alkaa kaatumaan. Meillä tää ylösnouseminen on vielä niin uusi juttu, että Daniel yleensä kaatuu sellasesta tilanteesta ettei tajua kaatuvansa jos nojaakin jotenkin kummasti takaviistoon. Kai se senkin oppii sitten muutaman kerran jälkeen. Toivottavasti :9
Lähetä kommentti