Haasteen orjana - päivä 12.

 "Haasteen tarkoituksena on antaa lukijoiden seurata sinun elämääsi viidentoista päivän ajalta. Sinun tulee ottaa päivittäin kuva seuraavista aiheista:
AAMU - NAAMA - HIUKSET - RUOKA - TÄRKEINTÄ - PÄIVÄ - ILTA - PÄIVÄN KUVA.
+ Sinun täytyy kertoa päiväsi kohokohdat ja kuulumiset."

AAMU

Nyt kun oikeasti kerrankin olisi ollut mahdollisuus nukkua ihan rauhassa, ihan hiljaisessa talossa, niin enkös vaan mennytkin ja herännyt puoli seiskalta, niinkuin yleensäkkin kaikkina aamuina.. Nousin siis hetkeksi Nikon kanssa ylös, kävin vessassa ja hautauduin sitten peittojen alle vielä uudestaan, koska tänään mä pystyin. Seuraavan kerran kurkkasin kelloa puoli yhdeksältä, väkisin makoilin silmät kiinni ysiin asti ja varttia yli yhdeksän nousin, kun olin nopeasti puhelimella jonkun naamakirjan selannut. Aamu eteni aika laiskasti sohvalla kissoja rapsutellen ja kahvia juoden. Katoin boksilta sinne tallennetun Rebound-leffan tai lähestulkoon katoin siis kokonaan. Oikeasti vaan olla möllötin koko aamun aina postin tuloon saakka, kun postitäti tuli paketin kanssa pimpottamaan ovikelloa. Sen verran siinä sitten tein, että purin kissanruuat pahvilaatikosta lipaston laatikkoon ja puolilta päivin vaihdoin vasta yövaatteetkin pois. Kyllä tollanen lusmuilu on omituista, sanon vaan.

PÄIVÄ

Päivällä mä sitten ryhdyin muuttamaan sitä mun ostamaani kangasta verhoiksi. Siinähän kävi niin, että tosiaan ostin kangasta ihan hiukan vaan liian vähän. Mun äiti kävi eilen ennen, kun se tuli tänne, niin hakemassa parimetrisen palan, että sain tehtyä kaksi täysmittasta verhoa. Koska mä olen oikeasti aika surkea leikkaamaan kangasta suoraan, auttoi äiti mua kanssa sen verran, että leikkasi siitä mun ostamasta palasta toisen parimetrisen kappaleen, niin mun hommaksi jäi vaan reunojen taittelu ja ompeleminen. Aluksi mä tosi tunnollisesti mittasin nauhan kanssa, että tuli joka kohdasta käännettyä kangasta saman verran, mutta aika nopeaan sain huomata, että siinä kuluisi ihan tuhottomasti aikaa. Niinpä silmämääräsesti sitten taittelin kankaan suurinpiirtein saman verran ja ei se nyt kauheasti sitten heittänyt. 

Molemmat verhot sain valmiiksi hiukan ennen, kun Niko tuli töistä kotiin ja jäljelle jäi sitten enää vaan niiden paikalleen ripustaminen. Pikaisten kahvien jälkeen lähdettiin ajelemaan mun porukoille, syömään ja hakemaan poikaa. Siinä lopulta kävi kuitenkin niin, että Daniel jäi vielä yhdeksi yöksi mummulaan ja mä koen nyt hirveitä paska mutsi-fiiliksiä, kun lapsi on kaksi yötä putkeen poissa kotoa. Mutta puolustuksekseni sanon kuitenkin sen, että ei me loppujen lopuksi niin hirvittävän usein edes laiteta lasta hoitoon, kerran kuukaudessakin on mun mielestä liikaa. Eipähän sitten tarvitse taas hetkeen laittaa ja luultavasti synnytyksen jälkeen seuraava kerta onkin vasta joskus kesällä, jos me suunnitellusti koitetaan tossa ruississa vähän käydä kääntymässä.

RUOKA

Äiti oli tehnyt perunamuusia, paistanut lihapullia ja sitten oli vielä joku perus soosi. Kyljessä kasviksia, porkkanaraastetta ja suolakurkkua. Mainittakoot vielä, että jälkkäriksi oli aika namia mansikkarahkaa ja sitten jälkkärin jälkkäriksi piti vielä kahvin kanssa syödä marjapiirakkaa. Joo ei paranisi kyllä mun porukoilla käydä, jos tahtoo linjoissa pysyä. Omat linjat on kuitenkin menetetty jo aikoja sitten, joten vielä voi antaa ihan mennä vaan. Katotaan sitten kuntokuurin alkaessa vähän tarkemmin.

ILTA

Koska Daniel nyt sitten jäikin vielä mummulaan, niin ehdin hyvin sitten ripustaa verhot paikalleen ihan vaan huomatakseni, että ne oli ihan eri mittaset! Toinen verho on varmaan kymmenen senttiä (ainakin!) toista lyhyempi, eli nyt on joko mun äiti tai sitten kangaskaupan täti leikannut kankaan vähän miten sattuu, koska en mä nyt ole niin paljoa päin metsää voinut sitä taitella ja ommella :D No onneksi se on ihan helppo korjata, sen kun otan vaan pidemmän alas ja lyhennän sitä sitten sen kymmenisen senttiä. Tosin ajattelin olla kyllä vähän laiska ja vaan kääntää sen yläreunasta nipsuilla lyhyemmäksi. Naputtelin naulan myös seinään ja ripustin sen aiemmin tekemäni tyynyn kanssa paikalleen. Kuvaa varten en alkanut mitenkään järjestelemään pojan tavaroita, vaan ne on vähän miten nyt ovat jääneet. Tuohon tyhjälle kohtaa seinää pitäisi keksiä jotain, ehkä teen toisen pilven tai sitten tekaisen siihen jonkun ison taulun. Enpäs tiiä vielä.

Ja koska me ei ikinä eilen jaksettukkaan valvoa WD:n alkuun asti, niin katsottiinkin se vasta tänä iltana. Ja sitten sovin yhden äiti-kaverin kanssa leikkitreffit torstaille.

TÄRKEINTÄ

Ihan vaihtelun vuoksi pääsi kuvaan tänään Oskari. Ei oikeasti nämä missut on kyllä tosi tärkeitä ja tänään on ollut sellanen kissien rapsuttelu- ja paijauspäivä, että oksat pois. Ja kaverit kiittää vaan pörisemällä menemään ♥.

PÄIVÄN KUVA

Semmosta tänään.

Koska eilisessä haastekirjotuksessa oli peräti kahdesti esillä mun meikitön naama ja mitään sanomattomat hiukset, niin tänään jäi kyllä naama ja hiukset laittamatta. En kyllä edes musitanut koko kuvaa ottaa, mutta kun ei siinä niin kovin suuria muutoksia tälleen päivässä apahdu, niin annettakoot anteeksi. Nyt tuutimaan.