Ihan ittekseen.

Tänään oli siitä metka päivä, että sain viettää alkuillan ihan omassa yksinäisyydessäni täällä kotosalla, mikä onkin sarjassaan ehkä toinen kerta. Pojat lähti käymään Nikon pikkuveikkapuolen ja siis Danin kummisedän luona kylässä ja mä tosiaan olla möllötin kotona. No kävin postissa hakemassa sinne tipahtaneen PDL-paketin. Koska turvaistuin on mun autossa, otti Niko sen ja mä sitten jouduin ajamaan sen nisulla, mihin kömpiminen tässä mun tilassa on aika epämiellyttävää. Se on siis sportimallinen primera, eli ihan törkeän matala ja sinne istuutuminen on, kun lattialle kävisi istumaan. Plus oon jotenkin vammajalkanen, kun joudun vetämään penkin niin eteen, että maha ottaa rattiin kiinni, että yletyn sen polkimiin. Ja en muutenkaan ymmärrä Nikon ajoasentoa, kun selkänoja penkissäkin on melkein makuuasennossa :D No sen on aamulla varmaan melko mielenkiintosta koittaa kömpiä autoonsa, kun ajoin sen katokseenkin vielä melko lähelle seinää. Eiköhän se kutienkin pärjää.

Enpä mä tätä mun omaa aikaani mitenkään niin ihmeellisesti käyttänyt. Naattisin rauhassa pari riviä suklaata, kun kerrankin ei sitä tarvinnut jakaa kenenkään kanssa. Loput pistin jääkaappiin piiloon, poissa silmistä jos se sitten olisi poissa mielestä. Kudoin vähän aikaa tota mun keskenerästä työtäni, josta pitäisi tulla mahdollisesti ristiäismekko, mutta katsotaan nyt. En ees vielä tiedä tuleeko se käyttöön vai ei, koska tuo missä Dani on kastettu on kuitenkin tosi nätti ja jos tosta mun tekemästä tuleekin ihan kamala susi, niin muuntelen siitä sitten vaan jonkun peitteen tai vastaavaa. Katsotaan nyt mitä siitä tulee, kun sen saan valmiiksi.

Sen lisäksi mä tyhjäsin pojan vaatekaapista pois kaikki housut kokoa 86, koska tajusin tässä muutamia päiviä sitten, että nehän on ihan liika lyhkäsiä, kun nilkat vaan vilkkuu erityisesti kaikissa nostelutilanteissa. Housuhyllylle siirsinkin nyt olemassa olevat housut, leggarit ja verkkarit koossa 92 ja tämänhetkinen pöksytilanne kyllä vaatii pientä kauppareissua. Esimerkiksi rentoja lökäkollareita on vaan yhdet, toiset voisi olla ihan hyvä hankkia. Paidoista kuitenkin 86 on vielä ihan hyvä. Noista tänään tulleista vaatteista pikasella sovituksella kuitenkin huomasin, ettei koon 92 paidatkaan nyt ihan liian isoilta näytä. On ne reiluja, mutta kutienkin sellasia, että niitä voisi ihan hyvin jo alka käyttämään, joten suoraan käyttöön otan vaan nekin.

Tässä jonain päivänä mun pitäisi kuvailla vähän noita pojan vaatteita, joita en ajatellut säästää ja laittaa myyntiin alkuun vaikka tonne FB-kirpulle. Varmaan jossain kohtaa pitää vuokrata joku pöytä jostain, että saa sinne sitten raahattua ihan livekirpulle noita pieniä vaatteita, voi sitten hyvillä mielin ostaa jotain uusiakin joskus. Järkevää olisi varmaan ollut joskus koittaa jo aimmein noita myydä, kun nyt toi urakka on ihan järkyttävä. Mä myöskin tyhkjensin viikonloppuna omasta vaatekaapistani pois kaikki sellaset vaatteet (tai paidat, kun en housuihin asti vielä päässyt), joita en käyttänyt ennen raskautta ja joita tuskin tulen synnytyksen jälkeenkään käyttämään. Eli siis pistin pahvilaatikkoon vaatteita, jotka vievät yksinkertasesti vaan tilaa kaapista ja saa sen näyttämään siltä, kuin mulla mukamas olisi jotain päällepantavaa. Totuus on se, että oon kuitenkin käyttänyt ja käytän vaan muutamia vaatteita ja nekin jo alkaa näyttämään niin kuluneilta, että saisi pois alkaa laittamaan.

Nuo mun vaatteet, jotka laatikkoon jousivat, on kanssa sellasia, jotka voisi viedä myyntiin. En kyllä tajua, miksi aina jossain aivovammoissa tulee ostettua jotain ihmeellisiä vaatteita joiden luulee kaupassa sopivan itselle tai olevan sellasia, mitä kyllä varmasti tulee käytettyä ja kotona sitten huomaa, että ei jumankekkula mitä nää nyt on olevinaan. Vai oonkohan ainoa kenelle käy näin.. Kutienkin joku muu voisi olla niistäkin onnellinen, joten jos kokeilisi saada edes muutaman euron ennen kun heittää sitten ihan tylysti vaan johonkin roskiin tai keräykseen.

No mutta eksyinpä taas aiheesta. Mä myöskin vähän höpsöttelin kissojen kanssa, sulattelin niille pakkasesta broilerin sydämiä syötäväksi ja koitin ottaa muutaman kuvan ja rapsuttelin sitten vähän lisää sen jälkeen, kun veriset sydämet oli lautaselta ahneisiin suihin kadonnut. Nyt tässä ennen nukkumaan menoa ajattelin vielä muutaman rivin värkätä tota mekkoa ja pyrkiä taas kohtuu ajoissa kuitenkin nukkumaan.

Mun äiti onkin huomenna aamusta tulossa tänne. Mulla on neuvola-aika vartin yli kymmenen ja äiti tulee katsomaan poikaa tähän meille siksi aikaa, ettei mun tarvitse sitä neuvolaan raahata. Vaikka ei se mikään ongelma ole tietysti, mutta selviän ite reissusta ehkä vähän nopsempaan, kun pääsen käymään ihan vaan itekseni. Neuvolakuulumisia siis huomenna. Välillä vähän muitakin juttuja, kuin tota megahaastetta.