Haasteen orjana - päivä 13.

"Haasteen tarkoituksena on antaa lukijoiden seurata sinun elämääsi viidentoista päivän ajalta. Sinun tulee ottaa päivittäin kuva seuraavista aiheista: AAMU - NAAMA - HIUKSET - RUOKA - TÄRKEINTÄ - PÄIVÄ - ILTA - PÄIVÄN KUVA. + Sinun täytyy kertoa päiväsi kohokohdat ja kuulumiset." 

 AAMU

On se kyllä kumma, miten sitä ei enää osaa nukkua ollenkaan. Yöllä tuli nukuttua ihan törkeän vähän, johtui se sitten pahasta mielestä, kun lapsi oli toista yötä poissa kotoa, vaiko sitten maailmanloppu walking dead- unista tai tästä muuten vaan unettomuudesta, mutta aamulla heräsin taas hiukan jälkeen kuuden. Nikon lähdettyä töihin mä sain kyllä unen päästä vielä kiinni, mutta samalla tavalla siinä kävi, että puoli ysiltä katsoin viimein kelloa, vitkuttelin sängyssä ysiin asti ja varttia yli nousin sitten. Ensimmäisenä annoin kissoille aamupapanat ja sitten join ite kupin kahvia. Hetken aikaa katoin tallennuksia, siinä samalla kun söin aamumuroja ja aamupalan jälkeen lopun Mastercheffin katsoin samalla kissaa harjaten, josko se höttönen irtokarva joskus vaikka häviäisi. Turha toivo, kun kissa vissiin kasvattaa samaa tahtia sitä uutta karvaa tilalle, kun saa vanhaa pois.

Koska mä en missään kohtaa päässyt eroon mun huono äiti-olosta ja oli ihan törkeä ikävä poikaa, niin lähdin sitten pikaisten vaatteiden vaihtojen jälkeen ajelemaan mun porukoille päin vaikka tarkotuksena olikin ollut se, että mun äiti olisi pojan tuonut iltapäivällä tänne. Olin yhdeltätoista perillä, mutta Daniel oli herännytkin kuuden aikaan tänään ja nukahtanut sitten ruokailun aikana syöttötuoliin, joten se olikin jo päikkäreillä, kun pääsin sinne.

PÄIVÄ

Siinä kun mä odottelin, että poika sitten herää unosilta, kaivoin eilisen turkkarin extran ja sieltä esille ristikon, mitä aloin sitten täyttelemään. Join vähän lisää kahvia ja söin vielä leivänkin (ja ehkä pienen palan marjapiirakkaa) siinä sivussa. Kävin kanssa mun isän kanssa kaupassa, kun piti vaippoja samalla ostaa ja se ei olisi niitä itsekseen osannut kuitenkaan ostaa. Eli parempi oli mennä mukaan. Kun päästiin takaisin kaupasta, ei ollut poika herännyt vieläkään, joten jatkoin ristikon täyttelyä ja join vähän lisää kahvia. puoli kahen aikaan Daniel sitten tuli keittiöön, käytiin olkkarissa ihmettelemässä kelloa, syötiin jugua välipalaksi ja mentiin ulos tunniksi, ennen kuin lähdettiin ajamaan kotiin päin.

Kotona oltiinkin hiukan ennen puolta neljää. Ehdittiin hakemaan posti, ennen kuin Niko kurvasi pihaan ja sitten hilpastiin sisälle syömään. Ja ruokailun jälkeen tultiin taas ulos. Tänään Daniel on ainakin siis saanut olla ulkona, kun mun äitikin oli vielä aamusta melkeen pari tuntia siellä ulkoillut. Itse tuli tossa pihalla tehtyä hiukan vähän jotain hyödyllistäkin. Repisin taas autokatoksen vierestä pois sellasen kiipijäkasvin varret, jotka revin viime vuonnakin, mutta unohdin sitten ne juuret kiskoa. En nyttenkään kiskonut siis juuria, kun en mä edelleenkään tiedä, että mistä ne oikeen tulee, eli pitää odottaa sen verran, että se vähän kasvaa ja sitten käydä lapioimassa ne pois. Kävin kanssa kurkkimassa marjapensaita ja tota penkkiä missä raparperit kasvaa ja siellä näkyikin jo monta raparperin alkua. Tänä vuonna pitäisi niistä neljästä puskasta kaks poistaa, koska meidän ei tosiaankaan tule syötyä niin paljon raparperia, että kannattaisi niin montaa puskaa pitää.  Ja kun kello taas alko lähenemään puolta seiskaa, lampsittiin sitten sisälle.

TÄRKEINTÄ

Pikku-ukko. 

NAMA - HIUKSET

No on nyt rakeinen.

ILTA

Tässä illalla sitten enää mitään ihmeellistä tehtykkään. Rakenneltiin vähän legotorneja ja katottiin telkkaria ja sitten olikin jo pojan iltajuttujen aika. Sen jälkeen syötiin itse iltapalaa ja pelattiin vaihteeksi vähän Dead Nationia. Saas nähdä viliseekö mun unissa tänä yönä zombeja.

RUOKA

Oikean ruokakuvan vähän niinkuni unohdin ottaa, joten napsasin sitten iltapalasta vaan kuvan. Ruisleipää päällisillä. Vähän häiritsee toi toisella leivällä oleva avokadonpuolikas jonka asettelu tuo vähän mieleen jonkun krikkoveneen O.O. Eipä ollut tarkoituksen mukainen asettelu se.

PÄIVÄN KUVA

Mummu oli kaivanut esille mun vanhat leikkirattaat, joilla sitten kelpasi kruisailla mummulan pihassa, vaikka ne vähän tomuiset olikin. Eikä ole mitään väliä vaikka ne on vaaleanpunaiset, kun asenne on kohillaan. Samalla Daniel hoki niitä rattaita työntäessään, että vauva, vauva.

Oon muuten supertyytyväinen kyllä tohon vk-pukuun, että otin sen tuon denimin sinisenä, enkä mustana, niinkuin alunperin meinasin. Oli kutienkin viime vuoden vk-haalari musta, samoinkuin talvihaalarikin. Nyt hankintalistalla olisi sitten kevääseen sopivat uudet kengät. Vielä ihan hyvin voi talvipopoja käyttää, maakin kun on vielä niin kylmä, mutta ei me nyt voida koko kevättä talvikengillä ja saappailla mennä, viime vuoden lenkkarit kun on jo pienet. Mielessä olisi yhdet kivat tennarientapaiset, mutta katotaan nyt käykö ne edes pojan jalan mallille.

Mut nyt nukkuun, tai ainakin vaakatasoon.