Mitä jos..

41+0

Mä kysyin eilen Nikolta, että mitä jos mä en ookkaan raskaana, vaan olenkin vaan v ä h ä n lihonnut. Se tokaisi siihen, että ehkä se siinä tapauksessa olisi jakautunut ihan pikkasen vaan tasasemmin muuallekkin, kuin tohon vatsan seutuville. No ehkä juu niin. Tänään käväisin kangaskaupassa ja siellä yksi nainen tuli kysymään multa, että "sähän oot vissiin raskaana?" Että niin. Oisko pitänyt yrittää pokerinaamalla sanoa, että öö en kyllä ole. Vähän nauratti kyllä. Harvemmin mulle on ihan ventovieraat tulleet kommentoimaan yhtään mitään raskauteen liittyvää. Tämä nainen paljastui sitten vaan sellaiseksi, että tahtoi kovasti ite jo isovanhemmaksi ja kertoi mulle siinä samalla, että varmaan hän ihan sekoaa sitten, kun alkoi höpsöttämään jo lastenkankaiden luona. Hassu ihminen. Mutta ei se mun mielestä näyttänyt kovin isovanhemman ikäiseltä, ehkä hiukan päälle nelikymppiseltä vasta. Vaikka oonkin kyllä aika kehno arvioimaan kenenkään ikiä, saattoihan se täti olla vanhempikin. Hän sitten toivotti onnea tulevaan ja jatkoi kankaiden etsimistä.

Tänään siis tasan 41 viikkoa. Hassua. Daniel syntyi tasan viikkoa yli lasketusta. Nyt kyllä ei ole sellaset olot, että mihinkään tästä oltaisiin tänään lähdössä. Ei edes eilisistä saunomisista huolimatta. Tänään jos ruuan jälkeen lähdettäisiin vähän kävelylle, piipahdettaisiin vaikka tossa viereisessä puistossa, kun on niin ihanan aurinkoinen ilmakin. Muutenhan toi sää kyllä on aika hanurista, ihan jäätävä tuuli. Ehkä sinne puistoon ei kuitenkaan tuule noin kovaa, on se vähän suojassa kuitenkin.